Ja polttiaiset, itikat, mäkärät…

Tänä kesänä onkin näitä ystäviä riittänyt. Kesäihottumaisille Venlalle ja Mitjalle tämä alkukesä on ollut yhtä tuskaa eikä kumpikaan ole koskaan ollut näin huonossa jamassa tässä vaiheessa kesää, mitä nyt  Myrkkyä kuluu ja loimia olen joutunut ostelemaan uusia molemmille. Huput hangataan rikki muutamassa päivässä, loimet muutamassa viikossa.

Tilasin meille 470 euroa maksavan Mosquito Magnetin. Seuraavalla viikolla niitä ei enää ollutkaan missään jäljellä, ennakkotilauksia vuodelle 2013 vain voi enää tehdä. Typeryyttäni en tajunnut tilata niitä ”panoksia” samalla ja niiden saaminen onkin ollut kiven alla. Onneksi yhdestä kaupasta netissä niitä löysin ja tilasinkin sen verran, että riittää myös ensi keväälle. Vielä ei panokset ole tulleet, eli emme ole päässeet kokeilemaan ko. laitteen toimintaa.

Laitumella hevoset ovat pärjänneet yllättävän hyvin. Capulla on loimi, kuten aina mutta esim. Bonessa, joka yleensä reagoi tosi voimakkaasti ötököihin, on yllättävän hyvässä kunnossa.

Laitumilla meillä on nyt 2 ”laumaa”, toisessa laumassa on meidän Capu ja Bonessa sekä Oili, joka oli meillä myös talven sekä Saara. Mietimme, miten käy, kun laitamme Saaran ”meidän” laumaan mutta kaikki meni todella hienosti! Capu oli todella fiksu laumanjohtaja, tuli ensimmäiseksi tutustumaan Saaraan ja sen jälkeen ”esitteli” sen muille tammoille. Ja kaikki sujui todella hyvin.

Capu on osoittautunut muutenki todella fiksuksi johtajaksi; jos tammojen välillä tulee ”kähinää”, se menee väliin! Enpä olisi uskonut Capusta tuota

Ratsastusrintamalla on ollut ihan mukavan aktiivista; Merin valmennukset pyörivät säännöllisesti, Laurakin on käynyt Eino-vauvan kanssa pitämässä tunteja ja toivottavasti tulee myös jatkossa. Kaikista tunneista saan ahaa-elämyksiä ja opin aina uutta. Ja todeta voi, että ei ole helppoa ratsastaa!

Merin fysiikka-ohjelmointi on muutenkin ollut tosi kiva, tosin en sitä ole ajanpuutteen (ja laiskuuden) takia kovin tarkasti noudattanut, mutta aina jotain kuitenkin yritän tehdä.

Meille saapui toukokuussa ihana uusi koira, uros Vortti  Vortti tuli meille Bulgariasta. Vortti on todella kiva luonteeltaan; avoin, rohkea ja reipas ja se on myös oikein kivan näköinen. Näillä näkymin Vortti muuttaa Kitin luo syksyllä, kunhan Kitin työt vähenee kesän kiireiden jälkeen. Tällä hetkellä Vortti elelee Kepan ja Sanin kanssa meillä.

Ilmoitin Sanin keväällä pariin näyttelyyn, toukokuun lopun Joensuun kansalliseen ja kesäkuun alun Keiteleen ryhmänäyttelyyn.

Pari päivää ennen Joensuuta Sani sai jonkun ihme reaktion ja sitä piti lääkitä, joten doping-säännön mukaan en voinutkaan viedä Sania näytille  Tämä nyt on sitä minun tuuria…

Joensuuhun kuitenkin menin itsekseni, ihan turistina ja tapaamaan Sanin sulhasen, Myrskyn omistajia. Kotimatkalla ”kävin” heillä myös katsomassa Myrskyn ihan livenä ja kahvilla. Käymisestä ei tosin voi puhua, koska viivyin kylässä tunteja! Ja voi miten ihania ihmisiä oli koko tämä Myrskyn perhe! En tosiaan meinannut osata lähteä pois ollenkaan! Ja miten paljon meillä oli Virpi-rouvan kanssa puhuttavaa!!!

Myrskykin oli enemmän, mitä kuvien mukaan osasin odottaa; se oli todellakin sitä, mitä olen Sanille haaveillut! Mitkä lihakset, miten sopusuhtainen se oli, ihana luonne, liikkui todella vaivattomasti ja hyvin

Keiteleen näyttelyssä sitten pääsimme käymään, mukana oli myös Sanin poika Keijo sekä Keijon omistaja, Sari.

Reissuhan meni todella hyvin sinäänsä, Sani ja Keijo matkusti sulassa sovussa, tuomari, Marit Kärdi Virosta, vaan ei tykännyt Sanista yhtään! Se sai T:n. Ei hän tykännyt Keijostakaan, se sai H:n.

Seuraavana päivänä Keijo kävi Kangasniemellä näytillä ja tämä tuomari ( Marianne Holm) vuorostaan tykkäsi siitä kovasti, arvio oli JunERI1!

Kaksi tuomaria, 1 rotumääritelmä ja 2 tulkintaa rotumääritelmästä; erittäin hyvä esimerkki siitä, mitä tuomaroinnissa vaikuttaa tuomarin omat mieltymykset. Eikä minulle tulisi mieleenkään kyseenalaistaa, ainakaan julkisesti, tuomarin arviota, koska arvio on subjektiivinen ja sen pitäisi kaikkien tietää. Kuten sanonta menee ”yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä”.

Tässä vielä arvostelut:

Keitele:” Aavistuksen korkearaajaisen vaikutelman antava vielä kehitysvaiheessa oleva junioriuros. Lyhyt rintakehä, muuten rodunomainen ylälinja, vahva raajaluusto, ahdasasenteiset eturaajat, ei aivan yhdensuuntaiset etujalat. Riittävän tukeva kallo-osa, hyvin kapea kuononselkä, silmiinpistävästi kapeneva alaleuka jossa kuuluisi olla selvempi kaari ja voimakkuutta alaleuassa. Oikea-asentoiset ruusukorvat, pienehkö kirsu, tummat hieman syvällä sijaitsevat silmät.”

Kangasniemi:” Erinomainen tyyppi, oikeat mittasuhteet, joskin etuosa saa laskeutua. Hyvä kallo, oikeat korvat, hyvät silmät. Hyvä alaleuka, sieraimet saisivat olla vielä hiukan avoimemmat, erinomainen kaula. Tyypilliset, voimakkaat, oikein kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät, oikea runko ja kaunis ylälinja, liikkuu vaivatta.”

Tästä vastaavasta asiasta minä voisinkin puhua tai kirjoittaa vaikka viikon, mutta jätän sen nyt väliin, sitä ei kukaan jaksaisi lukea/kuunnella.

Sen verran aiheesta kuitenkin, että joillekin rotumääritelmän tulkitseminen on todella arka aihe, varsinkin, jos sitä tulkitaan eri tavalla kuin itse sitä tulkitsee (olen tämän itse saanut ”tuntea nahoissani”). Itse joka tapauksessa haluaisin omien kasvattieni olevan ”nykystandardia” kevyempiä, pitkäkuonoisempia ja kaikinpuolin toimintakykyisempiä ja tällä ajatuksella aijon myös jatkaa. Ja silti pysyn kyllä rotumääritelmässä, en vain halua liioitella mitään; pään kokoa, massaa, luustoa, kuonon lyhyyttä ym.

Isän asiat vaan etenee, enimmäkseen yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taakse =( Olemme nyt palkanneet lakimiehen hoitamaan asioita, meidän oma ymmärrys ja kyky ei enää tämän sotkun selvittämiseen riitä. Toiveena olisi, että edes tämän vuoden aikana asiat saataisiin järjestykseen.

Kaikkea on ilmennyt ja eniten ottaa pataan se, että lakitoimisto, joka hoiti isän perunkirjoituksen, ei hoitanut asiaa kunnolla, hyvin ja oikein, vaan joudumme nyt tekemään korjauksia sekä perunkirjaan että monen muunkin asian kanssa.

Nykyiseen lakimieheen luotto on kyllä 100% , sen verran napakasti on asiaa ruvennut hoitamaan ja pitää meidätkin ajantasalla.

Aikanaan, kun erosin lasten isästä, kaikki valokuvat, joita oli, jäivät lasten isälle. Asia suretti ja aina välillä on tullut mieleen, että olisi kiva, kun minulla olisi kuvia ajalta, kun lapset olivat pieniä. Siskolleni asiasta joskus mainitsin ja nyt hän oli kaivellut omia albumejaan ja toi minulle IHANIA kuvia! Laitoin joitain kuvia faceen ja laitan niitä myös tänne blogiin  Pienistä asioita voi olla todella onnellinen, kuten näistä kuvista! Kiitos ihana siskoni!

Mukavaa kesää kaikille!

Miki 4 v. vuosi 1992

Kiti ehkä n. 3 v. Vuosi voisi siis olla 1993

Kiti ja Miki, vuosi voisi olla 1992