8-15.2.2009

Kamala viikko takana…
Sunnuntaina (8.2.) alkoi joka paikkaa särkeä. Kuin joku olisi halolla hakannut ympäri kehoa. Alkuviikko meni kohtuullisesti, aina kun oli liikkeessä, kivut tuntuivat helpottavan. Paikallaanolo ja liikkeelle lähteminen oli tosi kivuliasta. Torstaina taas kivut yltyi aivan hirveiksi. Yöt ovat menneet taas heräillessä… Ja lopuksi sitten lauantai-iltana (14.2.) tulin mahatautiin joka kesti seuraavaan aamuun. Senhän nyt tietää, missä vietin la-su välisen yön…
Olen kyllä miettinyt, onko tälläisessä elämässä mitään järkeä… Ja miettinyt myös, eikö joku voisi löytää tähän apua. Lääkäriltä toiselle on kyllä palloteltu ja kaikki maailman kokeet on otettu…

Tärkeintä kaikille tuntuu vaan olevan, että käyn töissä. Entäs muu elämä? Kun tälläinen vaihe on menossa, en jaksa muuta kuin tehdä pakolliset, joka tarkoittaa päivätyöt ja tallihommat, muuten torkun sohvalla tai sängyssä. Mutta nukutuksi ei saa…

Lauantaina 14.2.2009, Ystävänpäivä
N. vaihtoi autonsa moottorikelkkaan. Mietiskelin, millä N meinaa mennä töihin ensi viikolla. Kelkalla? No, asiaan oli helppo ratkaisu, N otti K:n auton käyttöönsä (auto, jonka ostin K:lle, mutta se ei halua sitä) siksi aikaa, kunnes löytää itselleen uuden auton.
On kelkasta ollut iloa minullekin; N ajeli ”uria” ympäriinsä ja niitä pitkin on tosi kiva kävellä koirien kanssa. Pyysinkin N:aa ajamaan vaan lisää uria ristiin rastiin, siitä voi sitten valita, minkälaisen ja minkä mittaisen lenkin haluaa kävellä!

N:n uusi, hieno lelu!

K. täytti 19 v. ja talli/ratsastusapuni N. täytti 18 v. Tytöt lähtivät porukalla Kuopioon juhlimaan, mukana oli muutama muukin tyttö ja vävy-M oli kuskina. Kivaa oli kuulema ollut =)

Ystävänpäivän kunniaksi mietiskelin ystävyyttä ja ystäviä.
Minulla on ainakin YSTÄVIÄ ja ”ystäviä”. Mua ottaa päähän nämä ”ystävät”. Voi mennä kuukausia, etteivät he pidä mitään yhteyttä ja kun he yhteyttä ottavat, syy on se, että he tarvitsevat jotain…koiraapua, hevosapua, tietokoneapua, kyytiapua tms. Toki heiltä voi tulla jouluna tai ystävänpäivänä tms. joku kiertoviesti, helppohan se numero on sieltä puhelimen muistista kaivaa muiden numeroiden jatkoksi, mutta kaikki muu yhteydenpito on sitä, että he ovat vailla jotain, jota sinä voit heille tarjota.
Toisaalta taas tälläiset ”ystävät” epäilevät minua samasta… On ollut kurjaa ja loukkaavaa joidenkin ”ystävien” kanssa huomata, että he aina ensimmäiseksi epäilevät, että minulla on jokin hyötymistarkoitus, jos minä otan heihin yhteyttä. Ja minähän se yleensä olen ollut, joka soittaa ja kysyy kuulumisia…
Ihmettelen, kuinka olen jaksanut ja viitsinyt aikaisemmin pitää näihin ”ystäviin” yhteyttä, kysellyt kuulumisia, ollut tukena heidän suruissaan ja iloinnut heidän ilojaan…
Ei enää, en viitsi enää…
Ne oikeat YSTÄVÄT onkin sitten eri asia…Voi, miten ihanaa minusta on, kun ystäväni S. kertoilee, mitä hän on hevosten kanssa puuhannut tänään, tai ystäväni M:n kanssa voimme yhdessä valittaa, kuinka paskoja miehet ovat tai yritämme piristää toisiamme tässä talvisessa kaamoksessa. Tai ystäväni J. kertoo, miten upeasti hänen hevosensa on tänään mennyt tai kuinka koiranpennut kasvaa tai ystäväni R. lähettää minulle ihania kuvia… Ja kertovat myös suruistaan ja murheistaan… Ja minä voin kertoa näille ystäville rehellisesti omat iloni ja suruni… Ilman mitään taka-ajatuksia, epäilyksiä tai hyötymistä.
On olemassa sananlasku ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puoli surua”. Tämä on NIIN totta!

Sukulaiset, vaikea aihe...

Koko minun sukuni asuu jossain kauempana, vain siskoni K. asuu tässä lähellä. Tottakai sukulaiset haluaisivat, että kävisin heitä tervehtimässä, mutta kun se ei ole niin helppoa.
Ajatellaanpas, jos lähtisin viikonlopuksi (pe-illasta su-iltaan) reissuun: N hoitaisi koirat (jos hän ei lähtisi samaan reissuun vaan jäisi kotiin). Kuka hoitaisi ja liikuttaisi hevoset ja hoitaisi kissat ja siivoisi tallin? Vastaus: Tyttäreni K. Tulisi aamulla, hoitaisi hevot ja veisi ne ulos, siivoaisi tallin, liikuttaisi (ainakin jonkun) hevoset. Tulisi illalla uudelleen, laittaisi iltaruuat ja heinät, ottaisi hevot sisään ja hoitaisi ne ja laittaisi aamua varten kaikki kuntoon.
Tämä sama ruljanssi ja sumpliminen kahden vuorokauden ajan.
No, entäs jos K:lla olisikin työvuoroja viikonloppuna? Iltavuoro, kuka hoitaisi hevoset illalla? Aamuvuoro, kuka hoitaisi hevoset aamulla?
Sitten pyydetään apuun talliapu N. Hän tulee, jos ei ole muita suunnitelmia, jos K. ei pääse… Ja kun näillä nuorillakin on se oma elämä…
.Tässä on jo aika monta juttua, jotka pitää sovittaa yhteen, eikö? Eli ei todellakaan helppoa ja yksinkertaista.
Asiat tietysti vielä vaikeutuvat, jos N lähtee samaan reissuun, silloin koirillekin pitäisi keksiä hoitaja.
Joten, anteeksi vaan kaikki sukulaiset (ja myös ystävät kauempana), tämä on minun elämäni ja tämän ehdoilla nyt elän. Eli tulen sitten käymään, kun kaikki asiat loksahtaa kohdalleen.
Meillä kyllä saa tulla käymään =)

15.2.2009 Sunnuntai
Meni toipuessa mahataudista…
Tyttäreni K. oli niin ihana, että kävi ratsastamassa Capun lisäksi Venlan, itse en uskaltanut vielä mahataudin takia selkään, joten siivosin tallin ja laitoin kaikki yötä varten kuntoon.

Muutaman kuvan otimme N:n kanssa koirista ja hevosista. Valitettavasti hämärä yllätti…