Ja kun pihahommat oli tehty, alkoi laitumien kunnostaminen. Lohkoin isot laitumet vähän pienemmiksi lohkoiksi, että tulisi tarkemmin syötyä ja toisaalta pystyn vaihtamaan hevoset vaikka viikottain eri laitumelle. Myös jo olemassa olevat aidat olivat osittain pitkin metsiä ja peltoja, kiitos todennäköisesti hirvien.

 

  Yhtenä iltana, lunta oli vielä ainakin puoli metriä maassa, sattui sellainen juttu, ettei meinannut naurulle tulla loppua. Meidän Brandyhän on sokea pekingese-pappa, yli 12 v vanha jo.

  Päivällä Nuuska oli käynyt talon takana, hankeen oli painunut puoli metriä syvät ISOT saappaan jäljet. Brandy oli illalla ulkoilemassa, oli jo aika viileää ja hanki kantoi Brandyn painoa ihan hyvin. Menin jossain vaiheessa huutelemaan Brandyä sisälle, oli jo ihan pimeää. Mistään ei kuulunut mitään… Huutelin hetken, jolloin alkoi ihan muutaman metrin päästä kuulua ähinää ja vikinää. Arvasin heti, että Brandy on nyt kyllä jonkinlaisessa pulassa. Pimeässä huutelin sitä ja yritin pimeässä erottaa Brandyn hahmoa samalla, kun suunnistin ääntä kohti. Ja sieltähän se Brandy löytyi, oli pudonnut pää edellä Nuuskan saappaan jälkeen, eikä päässyt pois. Vain takajalat ja häntä sätki hangen pinnalla!

  Ei tietysti olisi saanut nauraa mutta oli se vaan NIIN koomisen näköistä, Brandy raukka oli selvästi HYVIN loukkaantunut moisen ansan virittämisestä =)

 

  Kiti oli SPR:n EA1-koulutuksessa kesätyöpaikkaa varten. Kurssin veräjä: onko kellään mikään luu koskaan murtunut. Juu, oli kättä, jalkaa, solisluuta, Kitillä: KALLO! Oho, vetäjä oli ihmeissään. Vetäjä: no, mistä tietää, että kallo on murtunut? Kiti: Siitä, kun on monttu päässä! Niinhän Kitillä oli! Vetäjä + muut osallistujat:!!!!???? Kiti jatkaa: ja tuli verta korvista, nenästä ja silmistä. muut:!!!???!?!?! Vetäjä: miten sitä hoidettiin? Kiti: Olin KYS:ssä teholla ja ne herätteli kokoajan ja kyseli tyhmiä. Paineet ei noussu niin, että olisi pitänyt porata reikiä päähän =) Vetäjä selittää muille, miksi reikiä voi joutua poraamaan päähän! Vetäjä: Pitikö leikata? Kiti: Ei muuta kuin nenä, se oli vähän vinksallaan. Vetäjä: onkos muita murtumia? Kiti: Äidiltä murtui selkä, kun se putos hevosen selästä. Se vielä ratsasti sen jälkeen!

  Sitten oli puhuttu lumien pudottamisesta katolta. Kiti ei viitsinyt kommentoida enää, että Nuuska se putosi lumien mukana katolta ja lensi muuten monen metrin päähän ja hautautui lumeen… Onneksi ei sattunut pahemmin, mitä nyt tuli ilmat pihalle. Ja kyllä me muut naurettiin =)

 

  Tekevälle sattuu, eihän sille mitään mahda. Wappu-aattona purin itsekseni sitä talvella romahtanutta pressukatoksen putkikehikkoa. Putket olivat taipuneet, katkeilleet ja olivat ”vinksin vonksin”. Hakkasin putkia irti toisistaan vasaralla. 1 putki näytti siltä, että kun sen toisen pään irrottaa, putki kimpoaa vasemmalle. Menin siis putken oikealle puolelle ja löin putkea irti ja kun irtosi, se lensikin oikealle ja suoraan minun silmäkulmaan ja ohimoon =( Tuntui aika pahalle mutta hassuinta oli, että sattui myös pään toiselle puolelle samaan kohtaan… Enhän minä pienestä lannistu, jatkoin purkamista ja melkein koko katoksen sain purettua. Seuraavana päivänä oli vasemman silmän ala- ja yläluomi turpeessa, onneksi ei kuitenkaan mennyt mustaksi =) Ja sitä seuraavana päivänä turvotus oli vieläkin pahempaa tosin päivän aikana se kyllä laski aika hyvin.

 

  Kävin kaikkien kiireiden keskellä tämän kevään/kesän ensimmäiset koulukisatkin ratsastamassa Venlalla. Se oli meidän ensimmäinen HeA =) No, tulos oli hyväksytty ja siihen olen tyytyväinen, koska se oli tavoitteena mutta toisaalta olin kyllä vähän pettynyt arvosteluun, koska minun mielestä rata meni kyllä paremmin, mitä paperissa luki. Mutta, kouluratsastus on arvostelulaji ja siihen on tyytyminen.

  Kiti oli Capulla myös mukana kisoissa, menivät HeB:n ja hyväksytysti! Capu ei tehnyt yhtään pukkia eikä sivupotkua (edes kohti tuomaria) radalla eli sekä Kiti että minä olimme siihen todella tyytyväisiä =) Vähän Capu jännityksestä kangistui eikä näyttänyt liikkeitään, joka on harmi, koska sillähän on tosi kivat liikkeet mutta jospa sitten seuraavalla kerralla menisi siltäkin osin paremmin.

 

  Meille muutti uusi ihana perheenjäsen, Allan-poni! Voi itku, miten pieni voikaan olla poni! Se on varmasti ainakin osittain falabella, sillä on niin pieni pää ja sirot jalat! Toivomme, että Allanista tulee meille Ponden manttelinperijä eli pihaponi

 Allan

 

  Jessica, tammikuussa tullut hoitoponi, muutti takaisin omaan kotiinsa ja saman päivän iltana lähtivät Mitja ja Bonessa lainaksi ratsastusleirille =) Hassun tyhjä tunne, kun hevosia ei ole pihassa kuin Venla ja Allan ja laitumella Capu ja Lotty.

 Jessica

  Kassun iho-ongelmat alkoivat samalla kun lumi suli =( Kaikki patit ja turvotuksethan saimme häviämään, kun siirryimme barf-ruokintaan talvella. Mutta, kun kevät saapui, ruoho alkoi kasvaa ja puihin aloi tulla silmut, alkoi myös Kassu-raukan iho kukkia =( Aivan kamalia patteja ja silmät olivat punaiset ja koko naaman iho punoitti ja oli turvoksissa. Ja tassut auki…

  Juttelin asiasta ystäväni Riikan kanssa ja hänelle sanoin, että Kassu on varmaan allerginen siitepölylle. Ja Riikka olikin jutellut asiasta Kassun kasvattajan kanssa, joka on eläinlääkäri. Hän suositteli, että kokeilisimme antaa Kassulle Heinix-nimistä lääkettä. Ja kuinka ollakaan, heti lääkkeen aloituksen jälkeen hävisi ihon punoitus ja turvotus ja muut iho-ongelmat alkoivat hävitä!

  Riikka ei ollut koskaan kuullut, että koira voisi olla siitepölyallerginen mutta minä olin jostain lukenut, että näinkin voi olla ja nyt näyttäisi siltä, että Kassu tosiaan on joko siitepöly- tai jollekin muulle kasviperäiselle allerginen, koska reagoin niin selvästi parempaan, kun aloitimme Heinixin antamisen.

  Ainut huono puoli ko. lääkkeessä on se, että Kassu on todella väsynyt, se nukkuu n. 23 h/vrk =( toko-treeneissä se on kyllä jaksanut käydä ja nauttii niistä TODELLA paljon ja vähän myös lenkkeillä Nuuskan kanssa.

 

  Ja loppuun vielä ajatuksia talkoohengestä:

  Radiossa kuuntelin ohjelmaa, jossa keskusteltiin seuratoiminnasta. Juontaja kysyi, onko seuratoiminta mahdollisuus ajatella asioita ME-näkökulmasta MINÄ-näkökulman sijaan… Näinhän se PITÄISI olla. Valitettavasti minä ainakin olen törmännyt juuri siihen, että seuratoiminnassa ei ajatellakaan ME vaan MINÄ! Ja ajaako tällainen ajattelutapa kaikkien seuran jäsenten etua? Ei varmasti! Ihmiset, valitettavasti etenkin nuoret, eivät ole valmiita tekemään mitään kenenkään muun hyväksi tai puolesta, ei osata laittaa itseään muiden asemaan, empaattisuus puuttuu kokonaan.

  Jos seuratoiminnassa ajatellaan näin: ”minä en ainakaan halua tehdä yhteystyötä tuon tahon kanssa”, ”minulle ei käy tämä ajankohta”, ”minä haluan, että asiat tehdään näin eikä noin” niin voisi itse kukin seuran toiminnassa miettiä, kenen etua siinä ajatellaan???? Ei ainakaan niiden seuran rivijäsenten etua =(

  Juu, juu, ei aina voi ajatella kaikkien etua ja niinhän se on, että kun yhdelle kumarrat toiselle pyllistät mutta nykyään tuntuu menevän niin, että vain itse kumarretaan ja kaikille muille pyllistetään.

  Tähän varmaan liittyy myös se, ettei entisajan ”talkoohenkeä” enää ole olemassakaan. Kukaan ei ole valmis tekemään mitään yhteiseksi hyväksi. Talkooporukka ihan järjestään koostuu a) niistä, jotka talkoot ovat järjestäneet ja b) niistä, jotka eniten takoista hyötyvät. Ne, joita talkoot eivät suoranaisesti koske, eivät varmasti ole mukana niissä, eihän ne ”koske heitä”.

  Edelleen, ymmärrän kyllä, ettei ihmiset jokaisissa ”kissanristiäisissä” ehdi juoksemaan mutta edes niissä oman seuran talkoissa.

 

Viimeiseksi kuvia meidän tytöistä: