Niin on sitten minullekin syntynyt ensimmäinen englannin bulldog-pentue  Ja kaikki meni, astutuksesta pentujen hoitoon juuri niin, kuin enkkubullien kanssa EI pitäisi mennä.

Astutus: Kusti kävi meillä 2 kertaa ja me kävimme kerran Kustin luona, joka toinen päivä. Kusti astui hienosti itse, pidimme vain Sania paikallaan, eli tämän kummempaa avustajaa ei hommaan tarvittu.

Kun viimeisestä astutuksesta oli kulunut 28 vrk, kävimme ultrassa, jossa näkyi Sanin massussa 2 pientä koiran alkua  Ell sanoi, että tulossa on 2-3 pentua.

Peukut pystyssä sitten odottelimme, että syntyisi nyt ainakin se yksi tyttö, jonka voisin jättää sijoitukseen, olihan sijoituskodista sovittu jo puoli vuotta aikaisemmin. Ja olisipa se toinen pentu poika, koska Kustin omistaja toivoi NIIN saavansa Kustin perillisen itselleen.

Toisaalta pelotti tuleva synnytys, onhan bullien synnytykset tunnetusti vaikeita ja ihan hirveän usein päädytään sektioon.  Mietin kuumeisesti, kuinka kauan on se aika, kun voi juuttunutta pentua auttaa ulos? Kuinka kauan voi ponnistukset jatkua, ennen kuin lähden ell:n luo? Mitä jos supistukset loppuu kesken kaiken? jne. jne.

Olen toki lukenut asiasta paljon ja ollut monessakin koiran synnytyksessä mukana mutta silti hermoilin ihan kamalasti etu käteen.

Hyvissä ajoin aloin mittailla lämpöjä Sanilta, tuossa 57 vrk ensimmäisestä astutuksesta. Samalla muutin omasta sängystä koirien huoneeseen nukkumaan, ihan varuilta =)

Alkuun lämmöt pysyivät aika tasaisesti tuossa 38 asteessa, sitten ne alkoivat pomppia 37 asteen ja 38 asteen välillä.

Yhdessä oppaassa oli vastaava lämpökäyrä, jonka selityksenä oli, että tällainen käyrä on, jos pennut ovat kuolleet emon vatsassa! Mutta minä kun tunsin pentujen liikkeet IHAN selvästi Sanin vatsaa kokeillessa, eihän ne voineet siis olla kuolleet.

Yhtenä päivänä, viikko ennen synnytystä, lämpö näytti aamulla 36,8! Ei kai NYT jo pennut synny, on niin kamalan varhainen vaihe vielä!!!??? Eivät syntyneet ja koska lämmöt sahasivat tämän jälkeen edelleen 37 ja 38 välillä, tulin siihen tulokseen, että kyseessä täytyi olla mittari/mittaus-virhe =) No, hankin kyllä ensi tilassa uuden mittarin.

Koko Sanin tiineysaika meni todella hyvin, viimeiseen päivään saakka se jaksoi jahdata kissoja pihalla JUOSTEN, ison vatsansa ja roikkuvien tissiensä kanssa =)

21.6.2011 klo 22:30 lämmöt olivat sitten alle 37 asteen, seuraavana yönä ei paljon nukuttanut, vähän torkahtelin välillä ja kuuntelin Sanin kuorsausta;  sillä ei ollut selväsitkään mitään aikomusta synnyttää vielä yön aikana, ei edes avautumisvaiheen läähättelyä/tärinöitä ollut.

Aamulla 22.6. Sani vielä juoksi Urkki-kissan perässä pihalla mutta klo 12 aikoihin alkoi se läähätellä ja vähän täristä. Otin Sanin kanssani olkkariin, se istuskeli mieli paikallaan rahin päällä, pyörähti pari kertaa pentulaatikossa, jonka juuri ja juuri olin ehtinyt tehdä turvarimoja vaille valmiiksi ja palasi taas rahille istumaan.

Siinä se rahin päällä läähätteli eikä sen kummempaa, ajattelin, että tässähän se päivä ja ehkä ensi yökin menee rattoisasti telkkaria katsoaen ja Sania vahtien.

Klo 14 jälkeen ajattelin käydä syömässä pari leipää tuvassa, Sani oli ihan ok, rahin päällä istui ja läähätti. Kun olin päässyt tupaan ja haukannut leipää, alkoi olkkarista kuulua ihme ääniä. Äkkiä katsomaan, mitä tapahtuu… Sani olikin ponnistanut ensimmäisen pennun ulos rahin päällä, pentu oli lentänyt uunin ja puulaatikon väliin, josta Sani sitä yritti kaivella.

Äkkiä pentu syliin ja sen kanssa pentulaatikkoon, Sani tietysti kipitti perässä. Sinne päästyään Sani sitten huolella nuoli ja putsasi pennun ja minä sitten laitoin sen tissille. Ensimmäinen pentu syntyi siis kellä 14:15.

Klo 15 maissa alkoi Sani taas läähättelemään ja seuraava pentu pulpahti maailmaan klo 15:20 yhdellä kunnon ponnistuksella. Taas Sani hoiti pennun oikein hienosti ja minä asettelin sen sitten tissille.

Seuraava pentu syntyi samalla tavalla klo 16:05 ja viimeinen klo 16:20 =)

Kahden odotettavissa olevan pennun sijaan syntyikin 4 ihanaa vauvaa, 3 poikaa ja 1 tyttö! Ja millä tavalla ne syntyivätkään, niin helposti!!! Eihän minun tarvinnut muuta kuin katsoa vierestä, kun Sani itse hoiti homman.

Ihanaa näin uutena ja tuoreena kasvattajana saada ensimmäiseksi tällainen kokemus!

Tässä pentujen tiedot:

1 pentu, uros, syntymäpaino 368 g, sai nimekseen Toffifee

2 pentu, uros, syntymäpaino 354 g, sai nimekseen Bounty

3 pentu, uros, syntymäpaino 346 g, sai nimekseen Suffeli

4 pentu narttu, syntymäpaino 360 g, sai nimekseen Geisha

pennut 1 vrk:n ikäisinä

Ihanaa on ollut seurata pentujen kehitystä, nythän ne ovat jo 4 viikon ikäisiä. Sani on ollut mahtava emä, ensimmäisen 2 viikon aikana sitä ei meinannut saada pentulaatikosta edes pissalle ulos. Nyt Sani jo välillä vähän välttelee pentulaatikkoa, pennuilla on jo terävät hampaat, joilla ne Sani-raukkaa purevat.

Pennut ovat käyneet myös jo ulkoilemassa aina sään salliessa, ne syövät jauhelihaa pari kertaa päivässä, opettelevat juomaan vettä kupista jne. Kävelemään ne eivät vielä ole kunnolla ruvenneet, yritystä tosin on kovasti, varsinkin ulkona.

pennut ensimmäistä kertaa ulkona.

Tähän saakka olen nukkunut pentujen ja Sanin kanssa samassa huoneessa, ihan pentulaatikon vieressä, jotta olen koko ajan kuulolla, jos jotain ”hämminkiä” tulee, mutta kaikki on mennyt hyvin. Ei ole Sani maannut pentuja litteäksi tms. Yöunet ovat tosiaan jääneet aika huonolle mutta ei se mitään, pennut kyllä karvaavat kaiken vain olemassa olollaan.

Pentujen kanssa olen ollut tosi tarkka omasta ja muiden käsihygieniasta. Vieraitahan täällä ei ole juurikaan käynyt, vain oman perheen jäseniä sekä isä-uroksen omistaja. Olen myös aina Sanin tullessa ulkoa, pyyhkinyt sen pyllyn, tissit ja jalat puhdistusliinoilla, ettei ulkoa kulkeutuisi mitään pöpöjä pentuihin. Jostain luin vuosia sitten, että nartulle kannattaa syöttää maitohappobakteeria tiineyden ja imetyksen aikana, näin pennut saavat niitä emolta ja vastustuskyky paranee ja näin olen minäkin tehnyt.

Me osataan ottaa rennosti

Tällä viikolla pennut tulevat 5 viikkoisiksi ja sen jälkeen katsojat ovatkin tervetulleita  Tuntuu vaan niin kamalalta ajatus siitä, että joudun näistä ihanuuksista luopumaan  Mutta kaikkiahan ei voi itse pitää… Valitettavasti.