19.3.2009 torstai
  Kengittäjä A kävi laittamassa Capun ja Venlan.  Tyttäreni K. oli hänen kaverinaan, itse kun olin toimistolla.  Kaikki oli sujunut hyvin.  Jokohan ensi kerralla laitetaan kesäkengät?
  Raskaan toimistopäivän jälkeen olisi ollut tosi kiva, jos olisin voinut vaan maata sohvalla, mutta koiratpa oli toista mieltä
  Kun olin syönyt, katsoin ikkunasta ulos, siellä Fanni ja Kassu yhdessä tuhosi hanhikki-pensasta (mitä siitä nyt enää on jäljellä).  Noin 5 minuutin päästä lähdin ulos ja koiria ei näkynyt missään.  Huutelin hetken, mutta eipä niitä näkynyt.  Sanoin N:lle, että lähdetäämpäs etsimään, N lähti tietä myöten, minä ensin pellolle ja sitten lammen jäälle.
  Koirista ei näkynyt jälkeäkään!  Yritin soittaa N:lle, mutta eihän hänellä ollut puhelinta mukana.  Kävelin lammen toiseen päähän ja huutelin koiria… ei mitään.  Tässä vaiheessa jo sydäntä kylmäsi.
  Käännyin takaisin päin ja tullessa huomasin, että lammen ”meidän päässä” oli muutama avanto, johon joku eläin oli selvästi pudonnut, tassujen jäljet johti avannolle ja sitten avannon toisella reunalla oli ”räpiköinti” jälkiä, kun joku oli kömpinyt ylös avannosta…  Ei kai vaan koirat ole pudonneet jään läpi
  Pakkohan mun oli mennä tarkistamaan avannot ja, yllätys, putosin itse jään läpi.  Onni onnettomuudessa kohdassa oli niin matalaa, että vesi ulottui vähän yli polvieni, sain siis jalat pohjaan (mutaan, joka upotti)
  Ihmeen rauhallisesti sitä osaa olla ja ajatella, mitä tässä pitäisi tehdä.  No, aloin kömpiä ylös avannosta samaan suuntaan, josta olin tullut (todistettavasti kantavaa jäätä).  Kun olin päässyt vatsalleni jäälle, pyörin siitä oikeaoppisesti eteenpäin, sitten konttasin ja lopuksi nousin ylös.  Ja putosin taas läpi jään.  Tässä vaiheessa seisoin avannossa ja yritin soittaa N:lle, jokohan hän olisi löytänyt koirat, mutta ei vastausta, eli hän ei ollut siis myöskään palannut etsintäreissulta.
  Ei sitten muuta kuin ylös taas avannosta samalla tavalla kuin aikaisemminkin.  Siinä sivussa ehdin kurkkailla niitä näkemiäni avantoja ja helpotuksekseni totesin, että niissä on kaikissa jää pinnassa, eli eivät olleet tuoreita, koirat eivät siis ainakaan tänään ole tippuneet jäihin.
  Kun lopuksi pääsin kuivalle maalle, aloin kahlata hangessa kohti kotia.  Hiki tuli, kun paarustin märät housut ja kengät jalassa umpihagessa (lunta yli polven) kohti lähintä kelkkauraa ja kotia.  Puolessa matkassa N sitten soitti, oli ONNEKSI löytänyt koirat, olivat olleet järven jäällä.  Fanni oli tullut luokse kutsusta mutta Kassu ei, vaan oli juossut kotiin, kun oli huomannut N:n.
  Kotiin kun pääsin, oli kenkien pohjiin jäätynyt kunnon ”korotukset”, ainakin 5 cm korkeat jäät ja housut olivat ihan tönköt, pakkasta oli kuitenkin melkein -10 astetta.  Riisuin märät ja mutaiset vaatteet pois kuistilla, eikä paleltanut yhtään!  Ikivanhat talvilenkkarini viskasin sitten roskiin, niitä ei kannattanut ruveta enää pesemään, olivat niin huonossa kunnossa ja nyt vielä mutaa täynnä.

20.3.2009 perjantai
  Aamupäivällä kävin kunnantalolla EU-tukipapereiden kanssa ihmettelemässä, olinko osannut ollenkaan täyttää niitä oikein… Osa oli ihan ok, osa taas peilessä ja sain sitten ”kotiläksyksi” lisää täytettäviä papereita.  On tuo EU-tuet aikamoista… Ei ollenkaan helppoa
  Iltapäivällä metsäkone tuli pellolle siivoamaan ojanreunoja.  Ihanaa, että asiat alkaa vähitellen edetä.  Kone teki hommia pellolla pitkälle yöhön.  Se oli aika aavemaisen näköinen voimakkaine valoineen metsän takana.
  Venla oli sitten riehuessaan tarhassa, saanut kenkän irti oikeasta etujalasta ja tietysti myös palan kaviosta.  Eipä sille muuta mahda kuin viestiä kengittäjä A:lle asiasta, kun vaan ehtisi käymään ennen sunnuntaita.

21.3.2009 lauantai
  Aamulla heräsin klo 6.  Kyllä suututti, kun olisin voinut nukkua vähän pidempään… Yritin saada unen päästä kiinni n. puoli tuntia ja sitten nousin ylös, kun uni vaan ei tullut.
  Aamu päivällä N lähti vaihtamaan tyttäreni K:n autoon vesipumppua ja minä menin talliin purkamaan Capun patjaa.  Tallin ovi oli auki ja koirat touhisi välillä tallissa ja välillä ulkona.  Jossain vaiheessa talliapu-N tuli ratsastamaan siskonsa N:n kanssa, kyselivät, että missäs koirat?  Voi hittolainen, ne oli taas lähteneet omille teilleen!  Ja vasta olin kuullut, kun ne riehui tallin ovella.
  Eipä muuta kuin etsimään… Nyt suunnistin ensin sinne, missä olivat viimeksi olleet, mutta lumessa ei näkynyt tuoreita jälkiä.  Takaisin päin ja lammelle ja siellähän karkulaiset olivat!  Onneksi ihan eri suunnassa kuin missä avannot olivat.
  Tälläkin kertaa Fanni tuli kutsusta kovaa luokse, Kassu mietiskeli ja haisteli ja tuli kuin etana…  Tähän loppuikin koirien yhteisulkoilu ilman tarkkaa valvontaa.  Jos ovat yksin ulkona, eivät lähde, mutta näyttää olevan niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy.
  Niin, talliapu-N ei sitten ratsastanutkaan vaan siskonsa N,  yöllä kun oli nukkumaan mennessä lyönyt päänsä lipaston kulmaan…Alkoholilla ei TIETENKÄÄN ollut mitään osuutta asiaan.  Eikä siihenkään, että olo oli muutenkin vähän huono.
  Illan olin kotona ihan yksin, N lähti kaverinsa kanssa paikalliseen kuppilaan.  Illalla sain viestin K-tyttäreltäni, Sämpylä oli tehnyt kivan yllärin vävy-M:lle.  K ja M olivat aikaisemmin päivällä vaihtaneet lakanat.  K lähti töihin illaksi, M imuroi kotona.  Kun hän meni makuuhuoneeseen, oli Sämpylä pissinyt heidän sänkyynsä!  Tämä se on tätä koiranomistamisen ihanuutta, joo!

22.3.2009 sunnuntai
  Aamulla heräsin taas ihan liian aikaisin.  Mikä tässä maksaa, ettei ihminen voi nukkua silloin kun saa?  Kyllä uni sitten maistuu, kun ei pitäisi.
  Kengittäjä A saapui heti aamutuimaan laittamaan Venlalle iroonneen kengän ja tästä eteenpäin Venlalla pidetään putseja etusissa tarhassa; kaviosta ei ole varaa menettää enää yhtään palaa!
  Iltäpäivällä ratsuttaja-L kävi taas pitämässä tunnin.  Itse en osalllistunut, en ole viime kerran jälkeen hevosen selkään ehtinyt.  K ratsasti Capullaan ja ystävämme L. Venlalla.  Tunti oli vaativa; asettamista ja taivuttamista ympyrällä käynnissä ”oikein”.  Ja sitten siirtymisiä käynti-ravi-käynti ja käynti-laukka-käynti.  K:n ja C:n yhteistyötä on ihana katsoa, muutama laukannosto oli aivan mielettömän hieno.  Venlalla taas keitti tosi kovaa, L-raukka oli välillä ihan oikeasti ongelmissa sen kanssa.  Mutta, tästä huolimatta hekin esittivät muutaman todella hyvän pätkän.
  Ratsuttaja-L:n mukana tuli ystäväni J.  Hänen kanssaan istuimme kentän laidalla, juttelimme mukavia ja katsoimme tyttöjen ratsastusta.  Mulla oli kamera mukana, mutta siinä jutellessa unohdin ottaa kuvia.
  Tyttöjen ratsastuksen jälkeen irtohypytimme Lindaa kujalla.  Alkuun Linda ei ollenkaan ymmärtänyt, että esteiden yli pitäisi päästä, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi tosi hyvin korjata.  Muutaman tosi kivan näköisen hypyn se teki ja sitten lopetettiin.
  Siinä on muuten hevonen, joka on TOSI perso herkuille, ei ollut ongelmaa hyppyjen jälkeen saada sitä kiinni, kun taskussa oli näkkäriä.
  Muuten päivä meni löysäillessä, pesin K:n ja M:n peittoja ja kävin lenkillä pellolla koirien kanssa katselemassa, mitä metsäkone on saanut aikiaseksi.  Voi, miten avaraa pellolla oli ja miten isolta tuo alue nyt näyttää, kun puut ovat poissa.
  K ja L olivat ihania, kun purkivat tallista Venlan patjan.
  Teimme myös porukalla ”karkkilakon” 31.5.2009 saakka!  Saattaa tulla vaikeaa olla ilman suklaata