31.1.2009 Lauantai:
Pakkasta oli aamulla -23 astetta ja koko päivän pakkanen kieppui -20 asteen paikkeilla.  Ajattelin ottaa hevoset sisään vähän aikaisemmin, klo 19 maissa.  Ponit jo odottivatkin portilla ja heti, kun portti aukesi, molemmat ponit syöksyivät portista ulos!  Eihän siinä muu auttanut, kun katsella, kuinka ponit kirmasivat pitkin pihaa hännät tötskällä innoissaan (jopa Mitja-pyllerö laukkaili), Venla, Capu ja Linda taas tarhoissa aivan poissa tolaltaan.  Aikansa kun ponit olivat juosseet, halusivatkin kiltisti sisälle.
Koirat ei viihtyneet myöskään ulkona, joten riehuivat sitten sisällä senkin edestä.  Välillä sitä riekkumista katsoo ihan tukka pystyssä, niin rajulta se vaikuttaa, mutta itse ovat vain innoissaan, eikä tappeluita ole tullut.

Mikä ihme saa aikaan loimien keräilyä?  Meillä on tallin varustehuone täynnä kaikenlaisian ja -kokoisia loimia ja vilttejä; ehjiä ja rikkinäisiä…
Tyttäreni K:n kanssa kävimme tänään loimet ja viltit läpi ja ne, joita ei käytetä tähän aikaan vuodesta (tai koskaan), veimme varustehuoneesta aittaan.  Tuli kivasti lisää tilaa

30.1.2009 Perjantai:
Aamulla minulla on tapana päästää Mitja-poni vapaana kävelemään tarhaan, Metu-ponin talutan.  Mitja on aina kuuliaisesti kävellyt perässäni tarhaan, mutta tänä aamuna se sitten päättikin lähteä tutkimusmatkalle.  Onneksi Mitja-pyllerö on sen verran paksu ja laiska, että sain sen juoksemalla kiinni ja talutin sen otsatukasta tarhaan.
Sen verran tämä ”välikohtaus” vaikutti, että Linda oli aivan poissa tolaltaan, hyppi ja riehui tarhassa, samoin Venla tallissa, oli nähnyt tilanteen avoimesta tallin ovesta.  On se pienestä hevosen mielenrauha kiinni…

29.1.2009 Torstai:
Tänä aamuna se sitten tapahtui, jota olen ”pelännyt” monta kertaa; Vävypoika M. unohti ottaa minut kyytiin aamulla, kun piti lähteä kaupunkiin töihin.  Klo 7 aikaan laitoin viestin: ”muistathan tulla hakemaan”, kohta tuli viesti takaisin: ”olen tulossa”.  Ihmettelinkin, kun tuleminen kesti normaalia pitempään.  Vävy-M olikin lähtenyt ilman minua kohti kaupunkia ajelemaan, matkalla sai viestini, käänsi auton ja tuli hakemaan minut =)
Kyllä vähän huvitti, tänäkin aamuna pihassa seisoi kolme autoa, joista yhdelläkään en olisi voinut itse lähteä ajamaan kaupunkiin (omassa ei toimi valot, K:n autossa vesipumppu vuotaa ja kolmas auto on joku ihan vieras auto).
No, töihin päästiin, minä ainakin ihan ajoissa =)

28.1.2009 Keskiviikko:
Fanni-bulli herätti minut klo 02, sen piti päästä ulos.  Eipä olisi vähempää huvittanut nousta, mutta ajatus siitä, että sitten siivoan kakkoja matoilta, sai minut nousemaan ja värjöttämään ulkona pakkasessa 10 minuuttia, että Fanni sai tehdä tarpeensa.  Olikohan se taas syönyt yliannoksen myyriä?
Illalla kävin oikeastaan ekan kerran ratsastamassa Lindalla.  Tyttäreni K auttoi ja oli ”vahtimassa”, menin kentällä n. 20 min käyntiä ja ravia ja vähän taivuttelin.  Oikein mukavan oloinen tamma, tosin mietin, mikä ihme saa ihmisen aina palaamaan näihin ”raakileisiin”?  Onneksi on tuo Venla olemassa, saa välillä nautiskella osaavalla hevosella ratsastamisesta.
Iltatallin tein aika myöhään, koska ennen sitä kävin vielä ystäväni M:n luona asentamassa heidän koneellee kirjanpito-ohjelman, joka oli sieltä kadonnut.  Kun menin pihattoon viemään ruokia poneille ja Lindalle, totesin, ettei tallityttö-N ja K, jotka olivat siivonneet tallin, olleet laittaneet poneille vettä ja Lindan vesikupissa lillui 2 kuollutta hiirtä, YÄK!  Kyllä harmitti tämä ylimääräinen työ vain sen takia, ettei tyttöt olleet viitsineet tehdä hommia loppuun saakka.

27.1.2009 Tiistai:
Päätä särki heti aamulla herätessä.  Onneksi silmä ei ollut mustana.  Kun menin pihattoon ruokkimaan poneja, olivat ponit kaataneet väliseinänsä ulko-oven eteen!  Siinäpä homma, saada väliseinä pois edestä, poneille ruoka eteen ja sitten pihallle.
Jouduin lopulta vääntämään ulko-oven raolleen väärään suuntaan (ulospäin), että pääsin sisään ponien koppiin ja nostettua väliseinän pois edestä.  Väliseinän ala-sarana oli edelleen kiinni ja vääntynyt ihan solmulle, reilua väkivaltaa käyttäen sain sen irti niin, että ulko-oven sai auki.
Verenpaine saattoi olla aika korkealla ja päässä jyskytti sydämen lyöntien tahtiin.
Ponit tietysti vaistosivat, että olen raivona ja ne sitten narujen päässä säntäili joka suuntaan, kun yritin saada niitä tarhaan.
Tallissa Capu ja Venla taisivat myös huomata kohonneen verenpaineeni, kun molemmat hyppivät pystyyn kopeissaan, kun yritin laittaa päitsiä niille päähän.
Päivän olinkin erittäin mielenkiintoisessa palaverissa asiakkaan luona Jyväskylässä.  Matkaseurana oli Suonenjoelta saakka, jonne menin omalla autollani, työkaverit J ja A, matka taittui leppoisasti J:n auton takapenkillä torkkuessa.
Kotimatka Suonenjoelta Karttulaan meni puoleenväliin ihan ok, mutta sitten sammuivat autosta valot!  TAAS!  Vaikka poikani M oli korjannut katkaisimen viikonloppuna.
Eihän siinä muuta, auto parkkiin levikkeelle, soittamaan N:lle, että tulee hakemaan meidät kotiin.  Loppumatkan ajelin N:n autolla ja N minun perässä minun autolla, jossa valot taas toimikin ihan normaalisti oman tien risteykseen saakka, kunnes ne taas sammuivat.
Kotona olin noin klo 19.
Illalla oli ohjelmassa vielä ponien kopin väliseinän paikalleenasennus, onneksi tyttäreni K oli tullut siivoamaan tallit, ettei sitä enää tarvinnut tehdä ja N auttoi seinän asennuksessa.

26.1.2009 Maanantai:
Tallia siivotessa löin itseäni lattialuudan varrella silmäkulmaan.  Onpa kiva, jos silmä on mustana, kun lähden tiistaina asiakkaan luo…

25.1.2009 Sunnuntai:
Haettiin Linda kotiin ratsuttaja-L:n luota, jossa se oli ollut 2 viikkoa.  L. näytti, mitä kaikkea Linda jo osaa ja neuvoi, miten jatkamme kotona.
K. toimi kuskina, olihan juuri perjantaina saanut pikku-E-kortin!  Hyvin meni matka!

23.1.2009 Perjantai:
Lähdin kaupassa käymään klo 19:30 maissa.  Pääsin pihatietä pitkin n. 50 metrtiä, kun autosta hävisi valot!  ”Käsikopelolla” ajoin sitten loput 750 m seuraavaan risteykseen, jossa sain auton ympäri ja ajoin kotiin.
Tyttäreni K:n hälytin apuun ja hänen kyydillään pääsinkin sitten käymään kaupassa.
Auton valokatkaisin oli palanut…N sanoikin muutamaa päivää aikaisemmin, että autossa haisee palanut muovi, mutta silloin emme siihen syytä keksineet.

22.1.2009  Torstai:
Kävin lääkärissä, kuumetta oli kestänyt viikon.  Lisäksi oli kova yskä ja nuha.  Diagnoosina oli keuhkoputkentulehdus ja poskiontelotulehdus.  Loppuviikko sairaslomaa.