17.8.2009 Maanantai

Tänään oli taas toimistopäivä.  Minun ei siis pitäisi mennä ollenkaan toimistolle, kun aina sattuu jotain hassua.

Aamulla kävelin laitumelle katsomaan, että kaikki on ok.  Kentän kulmalla huomasin jonkun ison mustan möykyn pellon takalaidalla ihan paikallaan!  Sydän hyppäsi volttia, kun mieleeni tulvahti Capun viimekesäinen suohon uppoaminen; ei kai TAAS, ole käynyt jotain sellaista!  Valtava adrenaliini piikki sai veren virtaamaan ja hien valumaan.  Lähemmäksi päästyäni totesin, että hevoset ovat ihan ok, möykky oli joku iso multakasa, jonka kaivuri oli ojanpenkalle nostanut.

Puolen päivän aikoihin kävelin toimistolta katsastuskonttorille kirjallisiin, satoi vettä ja tuuli kamalasti.  Kyllähän minua jännitti aika tavalla, kaikki omamassat ym. lukuarvot pyörivät päässä.  No, koe meni läpi yhdellä virheellä, käsittelykoe ja inssi ovat sitten aikanaan.

Kun kävelin takaisin kohti konttoria, alkoivat kengät tuntua jotenkin ihmeelliseltä, ihan kuin kantapäät painuisivat normaalia alemmaksi, vasten maata.  Jalassani olivat n. 10 vuotta vanhat Eccot.  Toimiston hississä kurkkasin kenkien pohjia:  Molemmista kengistä oli pohja havinnyt kantapään kohdalta!!!  Kantapään ja maan välissä oli enää sisäpohja!  Kyllä minua nauratti, kun pääsin työpisteeseeni ja nakkasin kengät roskiin, onneksi minulla oli työkengät, sandaalit, jotka jalassa sitten töistä lähdin.

Töiden jälkeen kävin työkaverini A:n luona katsomassa ihania norskin pentuja!  Ne olivat kyllä syötävän suloisia ja niin seurallisia.  A:lla on myös uusi, Sveitsistä tuotu tyttökisu, joka oli niin mahtavan värinen, etten ole varmaan koskaan nähnyt sellaista.  Ja ne korvat…

 

18.8.2009 Tiistai

Tänä aamuna hevoset taas saivat minut sydänkohtauksen partaalle.  Aamulla kävelin laitumelle ja huomasin, että molemmat hevoset (Bonessa ja Capu) makaavat lähellä porttia, Capu ”normaalilla tavalla”, Bonessa kyljellään.  Kun tulin lähemmäksi Capu huomasi minut ja alkoi pyörittelemään korviaan jne, mutta Bonessa vaan makasi paikallaan, ei pienintäkään liikettä.  Voitte arvata, että sydän heitti volttia; nyt Bonessa on kyllä kuollut...  No, kun sitten pääsin portille ja Capu alkoi nousta ylös, heräsi Bonessakin. Se oli vaan nukkunut niin sikeästi, ettei ollut minua huomannut.

Illalla kävin Lindan kanssa hiitillä Suonenjoella ja hienosti taas tammukka ravasi

 

19.8.2009 Keskiviikko

Tätä menoa mun sydän varmasti pettää kohta…Tapani mukaan kävelin laitumelle katsomaan, kuinka hevoset voivat.  Ja kumpaakaan hevosta ei näkynyt!!!  Sydän heitti 3 volttia, kun tajusin, että hevoset ovat karanneet!!!  Olin jo ihan varma, että karkureissu on TAATUSTI suuntautunut lammelle ja molemmat hevoset ovat uponneet sinne suohon.  Katsoin portilta käsin aitoja, kaikki aidat näyttivät olevan ihan kunnossa.  Ja kun paniikki oli todenteolla iskenyt, nousi ensin Capun pää ja sitten Bonessan pää heinikon keskeltä, ihan perimmäisestä nurkasta näkyviin!  Siellähän pollen pötköttivät pitkän heinän keskellä.

Illalla ratsastin Lindalla rauhallisen 45 min kentällä.

 

21.8.2009 Perjantai

Nyt alkoi kesän esimmäinen ja viimeinen loma!

Iltapäivällä suunnistin kohti Kurkimäkeä ja sieltä ystäväni N:n ja hänen hevosensa Raivin kanssa kohti Muuramea ja kansallisia estekisoja.  Matkalle mukaan nappasimme vielä suokkitamman, jonka veimme kotiin ”treenistä”.  Matka sujui mukavasti, vaikka alkuun vähän jännitin, osaanko ajaa T:n Chevyllä.

Muuramessa Raivi asui kyytin ottamamme tamman kotitallissa, ei tarvinnut kisapaikalla jabassa asua.  Kävimme vielä heittämässä lenkin kisapaikalla, ennen kuin menimme N:n ystävän, K:n luo Jyväskylään yöpymään.  Kisapaikka sijaitsi Riihivuoren PÄÄLLÄ !  Oli aikamoiset ylämäet, onneksi Chevyssä oli 4-veto, mutta silti kauhistutti, kuinka ihmeessä pääsemme mäet ylös kisapaikalle.  Näkymät olivat kuitenkin upeat

Ilta vierahti mukavasti kivassa seurassa K:n perheen parissa.

 

22.8.2009 Lauantai

Aikainen herätys, kohti tallia ja sieltä kisapaikalle.  Ylämäki menikin yllättävän sujuvasti, laitoin vaan nelivedon päälle mäen alla.  Edessä junnassi iso hevoskuorma-auto, mutta Chevyllä ei ollut mitään ongelmia.  Kisapaikalla yritin auttaa N:aa parhaani mukaan, ettei hänen jännittämisen ohella olisi tarvinnut murehtia muista asioista vaan pystyi keskittymään olennaiseen, omaan suoritukseensa.

Luokka,jonka N ja Raivi menivät, oli suokkiluokka, 100 cm.  Suoritus onnistui kivasti yhtä selkeää ratsastusvirhettä lukuunottamatta ja N olikin melko tyytyväinen.

Kun olimme lähdössä pois kisapaikalta, huomasin, että Raivilta puuttuu toinen etukenkä.  Onneksi tallin omistaja P löysi kengän kisakentältä ja lupasi jopa lyödä kengän takaisin paikalleen

N:n suorituksen jälkeen veimme Raivin tallille, jossa N huolsi sen, P laittoi kengän paikalleen ja sitten lähdimme takaisin kisapaikalle katsomaan kisoja.

On suuri nautinto katsella kauniita hevosia ja hienoja suorituksia!

Iltapäivällä, kun olimme lähdossä pois kisapaikalta huomasin, että olin  jättänyt autossa valot päälle ja kyn yritin startata sitä, ei tapahtunut yhtään mitään.  Onneksi T oli kaukaa viisas ja oli laittanut vara-akun ja kaapelit mukaan, joiden avulla saimme auton käyntiin.  Tosin ensin piti saada auton konepelti auki… Ja aukesihan se, kun N löi siihen vihaisena molemmilla nyrkeillä =)

Ilta kuluikin taas majapaikassa hyvässä seurassa hyvän ruuan kera.

 

23.8.2009 Sunnuntai

Vielä aikaisempi herätys kuin eilen.  Aamu sujui jouhevasti, olimme kisapaikalla ajoissa ja N:n ja Raivin suoritus oli hyvä ja N oli tyytyväinen itseensä ja hevoseen.

Luokan jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kohti kotia ja onneksi matka sujui taas ihan ok.

Heti, kun olimme pääseet Kurkimäkeen, soittelin kotiin ja sovimme treffit Pihkaimäkeen:  Oli lindan koelähtöön meno!!!!

Hyppäsin Nuuskan ja Kitin kyytiin Pihkainmäessä ja ajoimme Sorsasalon raviradalle.  Olimme kamalan ajoissa, mutta parempi niin kuin myöhässä.

Pikkuhiljaa minua alkoi jännittää tosi kovasti!  Nyt se sitten oikeasti tapahtuu…

Kasvattajat V ja S saapuivat, pääsimme katokseen ja laittamaan Lindaa.  Linda oli hyvin jännittynyt, hikoili ja tärisi.  Mietin jo, että sen kaikki energia menee jännittämiseen.  Kun V kävi lämmittämässä Lindan, helpotti jännitys selvästi, onneksi.

Aika pian olikin vuorossa toinen koelähtö, jossa Linda juoksi.  Ja juoksikin heinosti; aika oli 35,7, eli kirkkaasti läpi

Tästä se sitten lähtee, huh!  Nyt sitten S ja V katselevat lähtöjä, joihin olisi järkevää Lindan kanssa osallistua.

Niin, ostin sitten omat kilpakärryt.  V oli käynyt niitä katsomassa ja sanoi, että ne kannattaisi ostaa.  Nyt ei siis tarvitse enää lainakärryillä ajaa, seuraavana onkin vuorossa omien silojen ja päävehkeiden hankinta.

 

Viikonloppu oli kaikin puolin niin onnistunut ja jännä, että kotiin päästyä tekikin mieli heti päästä nukkumaan, mutta pitihän ne hommat ensin hoitaa, eli paluu arkeen on tapahtunut.