Ihanaa on ollut seurata kesän tuloa.  Vähitellen kukkapenkeistä pilkottaa kevään ekat narskujen alut, joutsenet ja kurjet ovat saapuneet ja pitävät aikamoista meteliä varsinkin iltaisin ja aamuisin.  Välillä pikkulinnut laulavat niin kovaa, että meteli on suorastaan huumaava, sellaista en ole koskaan ennen kuullut.  Olenkin miettinyt, minkä verran vaikuttaa tähän kaikkeen tuo, että laitoimme pellot kuntoon viime kesänä (kurjet ja jousenet) ja se, että hakkuita on tehty tässä meidän ympärillä tosi paljon ja metsät ovat vähentyneet, niitä ei ole kohta tässä muualla kuin meidän tontilla (pikkulinnut).

Olemme nyt päättäneet, vihdoin ja viimein, kunnostaa meidän pihaa. Iso työ ja kallistakin, mutta olemme nyt asuneet tässä 10 vuotta ja piha on jotakuinkin siinä jamassa, missä muuttaessamme, joten jo on aikakin.  Ei meillä ole tarkoitus mitään puutarhaa tehdä, kunhan saisimme ylimääräiset kivet ja kannot pihalta pois, kulkuväylät kuntoon ja vähän salaojia, ojia ja ojarumpuja, niin hyvä tulee

Nyt on sitten oikeakin käsi leikattu ja se on parantunut hyvin.  Toisin on vasemman käden peukalo, joka oli sitten murtunut siinä hevosen lastauksessa.  Edelleen nivel on jäykkä, turvoksissa ja arka. Pitäisi varmaan käydä uudelleen kuvissa.

Uusi työni on ollut todella kivaa.  Töitä on sikapaljon mutta ei haittaa, on ollut haastetta ja tekemistä.  Päivät menee kuin siivellä, illalla olen sitten ihan puhki.

Pihankin olen saanut jotakuinkin siivottua talven jäljiltä vaikka alkuun esim. haravointi oli aika hankalaa, kun sen joutui tekemään yhdellä kädellä.  kokeilkaapa itse…

Sain viikon naurut, kun kävin lukemassa ystäväni  blogia.  Ystäväni koira (joka on meidän Kassun veli) oli käynyt lonkkakuvissa ja tulokset olivat tulleet kennelliitosta.  Ystäväni luvalla kopion nyt pätkän hänen blogistaan tähän ja muutaman kommentin, joille sain todella nauraa. Kommenteista huomaa, ettei kommentoija tiedä mitään lonkkakuvista, koirista, tai niiden kehityksestä!:

Ystäväni kirjoitti näin: ” Tuloksena C/D. Pienoinen pettymyshän tuo oli, kuvaavan lääkärin mukaan toinen lonkka oli A tai maksimissaan B, mutta toisesta lonkasta oli tiedossakin että se on selkeästi löysempi, koska Tito on välikuvattu reilu vuosi sitten, ja siinä yhteydessä huomattiin kyseisen lonkan koukistajalihaksen revähdys. Tito oli käyttänyt toista jalkaa eri tavalla revähdyksen takia, ja se ei ollut tiivistynyt. Lonkka ei fysioterapiasta huolimatta ollut tiivistynyt vuosi myöhemmin.”

1 kommentti: ” Miten se lihasrevähdys voi vaikuttaa lonkkamaljan ja reisiluun pään eli luuston muotoihin? Jos lihasrevähdys paranis niin muotoutuuko luusto uusiksi?”

- siis HÄH?

2 kommentti: ” Ja outoa tuoki taas sieltä kennelliitosta, että jos Limanin mielestä toinenki on kuitenkin C niin miks se sitten on lausuttu D:ksi? Ei näitä aina pysty ymmärtään pieni ihminen näköjään.”

-

3 kommentti: ”Hieman jäin itsekkin ihmettelemään tuota liikunnan osuutta lonkkamaljan tiivistymiseen. Tiivistymistä tapahtuu kaiketi yleensä lihaksissa, ym. tukikudoksessa mutta itse niveliin se tuskin vaikuttaa ainakaan 'parantamalla'. Vai voiko ajatella, että jos matalamaljaista koiraa juoksuttaa oikein kovasti, reisiluun pää poraa maljaa syvemmäksi ja nivel tiivistyy? ;)”

 - Ei voi olla enää edes todellista

Minulla on nyt ratsuttaja-L:n kanssa projekti menossa; laitamme Lindaa kantakirjausta varten.  Ratsuttaja-L käy ratsastamassa Lindalla 2 kertaa viikossa ja tuossa kuun lopussa Linda menee hänen luokseen pariksi viikoksi.  Kantakirjaustilaisuus on Jyväskylässä 8.6.2010.  Saas nähdä, miten Lindan käy.

Tässä samalla päätin sitten kokeilla myös Venlaa kantakirjaan.  Venlaa on lupautunut ratsastamaan ratsastajatyttö-N.

Jänniä aikoja on siis odotettavissa

Laitoin myös myynti-ilmoituksen Hevostalli.netiin Lindasta ja siitä onkin tullut tosi paljon kyselyjä.  Ensimmäiset katsojat-kokeilijatkin jo kävivät.  He eivät todellakaan olleet Lindan uusia omistajia, ratsastivat NIIN kovalla kädellä että ihan itseenikin sattui, kun sitä katsoin.  Ja Lindahan olikin sitten todella jännittynyt ja pinkeä.  Tämä rouva sanoi mm, että ”onpas oudosti toimiva hevonen” ja” pitäisi opetella ihan uusi tapa ratsastaa”… Niinpä… Meidän kaikki hevoset on herkkiä ja kevyitä ja vain jännittyvät ja ”yrittävät paeta paikalta”, jos ratsastajalla on kova käsi tai muutenkin ratsastaa kovilla otteilla.

Ainut tästä kokekilja-porukasta (2 rouvaa ja tyttö), joka ratsasti oikeasti hyvin Lindaa, oli n. 11 v. sokea tyttö.  Hän kun oli selässä, Linda oli niin rento ja rauhallinen.

Kokeilkaapas joskus itse ratsastaa silmät kiinni ja vain toisen huudellessa ”kulma” tms.  Jäisi ainakin minulta tekemättä… Ja tämä tyttö, hän ratsasti todella hyvin ja nätisti… Mikä luottamus itseensä ja avustajaan ja myös hevoseen pitää olla, että onnistuu.  Kunnioitan tätä tyttöä todella suuresti!

Täällä Suomessa täytyy olla asiat todella huonosti nykyään.  Mistään et saa enää kunnollista ja nopeaa apua tai palvelua mihinkään, joka paikassa vastaus on ”meillä on 4 tai 6 tai 8 tai 10 tai 12 viikon jonot”.

Nyt, kun on niin paljon työttömiä, niin eikö voisi palkata lisää työvoimaa, ettei niitä jonoja olisi? Tehdä samanlainen laki kuin ”hoitotakuu”-laki, asioiden on oltava hoidettuna johonkin määrättyyn aikaan mennessä? Piste!

Ja esimerkkejä tulee tässä:

Ensimmäinen esimerkki: Soitin noin 2 viikkoa sitten Kuopion soskuun yhden tutun perheen asioissa.  Ko. perhe on oikeasti ahdingossa taloudellisesti ja muutenkin.  He tarvitsisivat kipeästi tukea ja apua monessa asiassa.  Ko. sosiaalitäti, Irene Korhonen, oli oikein ystävällinen ja mukava, ymmärsi huoleni ja lupasi laittaa asian pikaisesti eteenpäin.  Hän pyysi minua soittamaan myös ko. perheen asuinalueen omalle sosiaalitädille, Johanna Holopaiselle.

Soitin tälle J.H:lle 1,5 viikkoa lähes joka päivä puhelinaikaan, klo 9-10.  Muutama päivä jäi väliin, koska olin töiden takia palaverissa.  Vihdoin maanantaina, 3.5. sain tämän J.H:n kiinni. Siihen saakka puhelut olivat menneet keskukseen ja sieltä sain ilmoituksen, että J.H. on paikalla silloin ja silloin ja sitten kun soitin, niin taas meni keskukseen ja taas ilmoittivat ettei ole paikalla, mutta on paikalla silloin ja silloin…

No, sitten 3.5. tärppäsi.  Hitto, että hän oli NIIN tympeä ja ikävä minua kohtaan puhelimessa, suorastaan ylimielinen, että mulla meni herne nenään tosi pahasti ja sittenpä annoin kuulua kaikki, mitä mieltä olin ko. ihmisen kyvystä  hoitaa työtään ja hänen suhtautumisestaan kanssaihmisiin ja niihin, jotka hädän hetkellä häneltä apua hakevat.

J.H:n suhtautuminen kyllä muuttui kummasti purkauksen jälkeen =)  Mikä hiton oikeus näillä sosiaalitädellä on suhtautua toisiin ihmisiin kuin he olisivat jotain pohjasakkaa?  Ihan selvästi huomasin, ettei hän edes viitsinyt kuunnella minun asiaani alkuun, vasta ryöpytyksen jälkeen hän alkoi selvästi kuunnella, tehdä muistiinpanoja, etsiä tietoja jne.

Valitettavasti Irene Korhonen, jonka kanssa ensin keskustelin, ei ollut ottanut lupauksistaan huolimatta yhteyttä J.H:hon vaan asia oli ikään kuin hautautunut soskun järjestelmiin.  Niin… Asia oli alunperinkin kiireellinen ja yritin tälle I.K:lle sen selvästi selittää, mutta eihän nämä sosiaalitantat usko: He varmaan itse tietävät paremmin, mikä on kiireellistä ja mikä ei.  Perjantaipullo jollekin spurgulle on kyllä tärkeämpi kuin apu ahdingossa olevalle nuorelle perheelle!

Sitten asiaa, josta ehkä saan jonkun silmilleni:

Tästä Suomesta ja Suomen sosiaalihuollosta muutenkin mulla on aika selkeä mielipide… Olen ihan samoilla linjoilla Heinäluoman kanssa, vaikka en mikään politiikan ystävä olekaan.  Ensin pitäisi huolehtia omista kansalaisista ja sen jälkeen vasta miettiä, onko resursseja huolehtia jostain pakolaisista.

Ajatellaan esim. omien lasteni perheitä;  Molemmat perheet, joista toiseen kuuluu myös vauva, elää reilusti köyhyysrajan alapuolella.  Jostain luin vähän aikaa sitten, että köyhyysraja suomessa on 1500 e netto kuukaudessa.  Jos toinen perhe tienaa kuukaudessa yhteensä n. 1100 euroa ja toinen n. 500 euroa, miten niillä VOI ELÄÄ???  Ei mitenkään!

Ja tässä tulee sitten kuvaan ne sosiaalitantat; kun niiltä pyytää apua, johon ON OIKEUS, sitä apua ei saa… Saatetaan vaan sanoa, että ”kuule, seuraava aika on 2 kk:n päästä. Sun pitää pärjätä sinne saakka” !! Ai jaa, ilman sähköäkö vauvan kanssa?  häätö painaa päälle, kun ei vuoraan riitä rahat?  Jos maksat vuokran, ei ole rahaa vauvan ruokaan… Vai onko vauva syömättä sen 2 kk?

Ja nämä pakolaiset vaan porskuttaa… MEIDÄN rahoilla!  Niin, onhan se niin surkeeta, kun on omasta maastaaan joutunut lähtemään, voi,voi .  Multa eivät kyllä saa pienintäkään sympätian ripettä niin kauan kuin oman maan kansalaiset voi huonosti.

Ja sitten tämä työllistäminen kanssa… Kun nuorilla olisi halua tehdä töitä, niin niitä ei saa… Ei kannata palkata muuten kuin työmarkkinatuella.  Ja siinäkin on sitten se 12 kk:n raja, eli sen pidempään ei silläkään tuella saa tehdä töitä.  Eli sitten onkin parempi, että nuori syljeskelee kattoon kuin tekee töitä edes pientä korvausta vastaan.   Tai sitten, kun olisi halua jatkaa töitä vaikka oppisopimuksella, sekään ei ole mahdollista, koska sille alalle EI VOI OPISKELLA oppisopimuksella.  Ja jos on halua mennä opiskelemaan ihan koulun penkille, ei saa opiskelupaikkaa… Ja kaikkihan me emme ole sellaisia, että koulunpenkille palaaminen kiinnostaisi, joten sitten ei ole mitään vaihtoehtoa…

Mikä on vikana, kun nuorilla on meilenterveysongelmia ja syrjäytymistä… Mistähän helvetistä se johtuu…

Toinen esimerkki siitä, miten Suomessa asioita hoidetaan:  Laitoin käsileikkauksien kilometreistä korvauspyynnön kelaan.  2 viikkoa on mennyt ja rahoja ei ole vielä kuulunut, joten soitan Kelan palvelunumeroon.  Tiedustelin, onko ko. paperit tulleet perille, vastauksena oli, että ei heidän järjestelmässään näy, onko paperi tulleet vai ei, asian tietää vain se konttori, johon paperit on laitettu.  No, voikos asiaa tiedustella ko. Kelan konttorista, vastaus on että ei voi, koska kaikki puhelinliikenne hoidetaan keskitetysti, eikä konttoreihin voi soittaa.  No, mikäs ratkaisuksi sitten tähän?  Vastaus: meillä on käsittelyajat 6-8 viikkoa eli jos ei 8 viikon päästä ole mitään vielä kuulunut, niin sitten voi olettaa, ettei ko. paperit ole edes menneet Kelaan…

Eli palataan asiaan heinäkuussa!!!!

Kolmas esimerkki:  Eipä nämä vakuutusyhtiötkään ole sen paremepia; laitoin Sämpylän lääkkeistä korvausanomuksen Tapiolaan.  Parin viikon päästä ei ole kuulunut mitään eikä rahoja tilillä ja soitan sinne.  onko paperit tullut, vastaus on että kyllä, mutta meillä on täällä 4-6 viikon jonot korvauskäsittelyssä…

Joskus mua ihan hirvittää, miten suuri valta näillä soskutantoilla, Kelan täteillä ja muilla virkamiehillä ja vakuutusyhtiöillä meidän elämään on.  Jos naama ei miellytä, voi kaiken tehdä tavattoman vaikeaksi ja polkea toisen oikeuksia aivan surutta.  Ja miten onkaan tuonne soskuun, Kelaan ja kaikkiin muihin virastoihin ja laitoksiin voinutkin hakeutua niin kitkeriä ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä, joilla ei ole lainkaan kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan…  Puhumattakaan kyvystä ajatella empaattisesti.

No, totuuden nimissä pitää myöntää, että tiedän mä yhden kivan soskutädin kuitenkin

Loppuun muutama kuva menneeltä talvelta.   Nämä kuvat piti laittaa jo aikaisemmin blogiini, mutta kun meille tuli uusi kotikone ja siinä ei ole ollut kuvankäsittelyohjelmaa eikä oikein mitään muutakaan, niin asia on jäänyt.

Meidän "joulukuusi" eli syreenipensas jouluvaloissa

Roskat palaa tallin takana tammikuussa 2010