3.2.2009 Tiistai:
Tänään kävin ratsastamassa Venlalla.  On se niin IHANA, kun se osaa.  Menohaluja oli sopivasti, tuntui notkealta ja hyvältä.  Toivottavasti nyt sen jalat pysyvät kunnossa ja päästään tekemään lihasta ja kuntoa, jos vaikka kesällä pääsisimme taas kisaamaan.
K. oli Capulla myös kentällä ja näinpä taas kerran sellaisen pukkisarjan, jota en ole pitkään aikaan nähnyt… Huh, ihme, että K. pysyi selässä.
Toisaalta, meni Capu tosi hienosti kaikki väistöt ja taivutukset, jopa laukassa.  Eli on se kyllä hieno ja osaava mutta valitettavan kilipää.

4.2.2009 Keskiviikko:
Tänä aamuna Mitja-poni päätti sitten taas, ettei tule tarhaan.  Juoksenteli pitkin pihaa ja sai kaikki muut hevoseläimet pois tolaltaan.  Nyt ponilla oli sen verran vauhtia, ettei ollut puhettakaan, että sen olisi saanut juoksemalla kiinni.  Aikani sitä jahtasin, sitten kävin hakemassa ämpärin, jota kolistelin (RUOKAA???) ja sen kanssa sain ponin tarhaan.

Olen nyt kahtena päivänä joutunut menemään töihin N:n lava-autolla.  Siinä on aika huonot, eli tosi liukkaat renkaat ja kevyt perä.  Kelikin on ollut aika liukas ja joka ikisessä risteyksessä ja konetien rampissa luistelin sen kanssa.  Vaikka kuinka rauhallisesti yritin painaa kaasua, perä lähti sivulle...
Takana tulevat autoilijat ovat varmaan olleet hermona, kun edessä ajava auto on milloin mihinkin suuntaan menossa mutta ei eteenpäin.
Ja tuon auton kiihtyvyys, voi luoja!  Vihdoin, kun pääsin eteenpäinkin, niin eihän se liiku mihinkään!
On mulla ikävä omaa Subbaria, mutta siinä ei edelleenkään ole valoja.

Ikioma ihan Subbari =)

Tänään sain todella iloisia uutisia: Poikani M. sai töitä   Olen niin onnellinen, että hyvä, kun pysyn nahoissani.  Eihän se raha tee onnelliseksi, mutta kyllä se niin paljon helpottaa elämää.
Tämän ilouutisen huumassa ajelin Microtowerin hissillä ylös saakka (12 kerrokseen), kun unohdin painaa oman kerroksen nappia

5.2.2009 Torstai:
Odotettavissahan oli, että Mitja ei halua tulla tarhaan aamulla.  Kun olin saanut Metun tarhaan, hain sangon tallista (oli siellä jo odottamassa ovenpielessä), jonka kanssa sitten tarhaan mentiin ihan kiltisti.
Illalla Pieni A-tyttönen kävi ystävänsä I:n kanssa hoitamassa poneja ja Venlaa.  Sovimme A:n äidin kanssa, että A käy nyt jatkossa, aina kun mahdollista, liikuttamassa Mitjaa kaksi kertaa viikossa, että saa nuo ”juoksu”-energiat purettua.

Onkohan kuuhulluutta oikeasti olemassa?  Olen valvonut taas muutamina öinä, kun uni ei vaan tule, vaikka väsyttää kamalasti. Ja päivät olen kuin joku zombi, kun unet ovat jääneet niin vähiin.
Tarkistin netistä, että 9 päivä on täysikuu, eli jos olisin kuuhullu, olisin etuajassa =)

6.2.2009 Perjantai:
Aamulla otin Mitjan suosiolla narun päähän ja tarhaan menossa ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa =)

Työpäivä oli yhtä kaaosta, en enää tiennyt, mihin suuntaan olisin revennyt, huh   Onneksi työkaverini JK. palaa lomalta tiistaina!

Poikani M soitteli myös, hänelle oli tarjottu nyt myös toista työpaikkaa!!!  Hienoa!  Toivotaan nyt, että edes jompikumpi olisi sellainen, jossa viihtyisi ja pysyisi ja pidettäisiin (eikä esim. laman takia saneerata ulos).

N. lähti tänä aamuna muutaman ystävänsä kanssa talviralliin (?) Ko. ralliin mennään moottoripyörillä, jos se vaan on mitenkään mahdollista.
N. osti jo etukäteen tätä reissua varten uuden hienon putkikassin (moottoripyöräliikkeestä, juuri ”oikeanlainen”), makuupussin ja makuualustan, sekä muita varusteita.
Pakkasta oli aamulla -13 astetta, mutta ei muuta kuin riittävästi päälle ja menoksi. N:n ja kavereiden suunnitelma oli, että kokoontuvat yhden kavereista luo T:kylään (meiltä matkaa sinne n. 25 km), josta yhdessä jatkavat matkaa kohti Pihtipudasta.
N:n matkatessa kokoontumispaikalle, putkikassi luisti pyörän kyydistä, meni takapyörän ja lokasuojan väliin ja matkanteko pysähtyi kuin seinään.  Uusi putkikassi oli aivan riekaleina ja uusi makuupussi rikki.  Onneksi N. ei kaatunut, silloin olisi voinut sattua pahastikin.
No, eihän sitä tästä lannistuta, matka jatkui kohti kohtauspaikkaa.  Siellä toinen N:n kavereista huomasi, että N:n pyörän takarenkaaseen oli tullut repeämä =(  Onni onnettomuudessa, huomasivat asian, ennen kuin pitemmälle ehtivät, mutta voitte uskoa, kuinka N:aa harmitti.
Eihän siinä muu auttanut, kun N. ajoi varovasti kotiin, laittoi pyörän talliin, riisui ylimääräisiä vaatteita pois, pakkasi tavarat ja itsensä autoon ja lähti.  Ja sai perillä kuulla armotonta vittuilua, kun oli tullut autolla eikä pyörällä

7.2.2009 Lauantai:
Yllättäen, kun on vapaapäivä, minulla oli ihan kamala päänsärky.  Tämähän on enemmän sääntö kuin poikkeus, päätä särkee aina viikonloppuisin enemmän tai vähemmän… Yleensä enemmän.
Iltapäivällä ystäväni O tuli ratsastamaan kanssani.  O ratsasti Venlalla ja minä Lindalla.  Juuri, kun olimme päässeet kentälle, Lindan entinen ”äiti” E poikkesi käymään!  Aivan ihanaa olisi ollut, jos olisin voinut muutakin kuin muutaman sanan vaihtaa selästä käsin, mutta ei voinut mitään ja E:llakin oli sen verran ”tiukka” aikataulu, ettei olisi ehtinyt muutenkaan kauan viipyä.  Kovasti E kehui, kuinka Linda oli hienon näköisessä kunnossa ja otti muutaman valokuvankin Lindasta.  Toivottavasti näemme kuvat E:n kotisivuilla joku päivä.
E toi tuliaisiksi ihania punaisia ja valkoisia tulppaaneja sekä ison levyn Fazerin sinistä, jonka sitten söin melkein kokonaan illan aikana.
Linda oli oikein mukava, tempo pysyi paremmin ravissa, mitä viime kerralla, samoin ”ohjaus” toimi paremmin.  Oikealle on edelleen vaikeampaa, vasen menee jo todella hienosti jo.  Hiki tuli Lindalle, mutta tehtiin pitkä loppukäynti ja ehti melkein kuivua, ennen kuin menimme talliin.

Kun lueskelen itse näitä kirjoituksiani, saa kyllä sen käsityksen, että meidän hevosia ei liikuteta kuin kerran tai kaksi viikossa.  No, tämä ei pidä paikkaansa, kyllä niitä liikutetaan 3-5 kertaa viikossa, mutta onneksi minulla on näitä liikutusapulaisia, en itse yksin tietysti mitenkään ehtisi liikuttaa kahta (tai kolmea) hevosta viikossa riittävästi.