Pennut ovat kasvaneet, ne ovat jo 7 viikkoisia ja viimeinen viikko pentujen kanssa on meonossa  Kuinkahan iso itku minulta pääsee, kun loputkin lähtevät?  Suffeli lähti jo viime viikolla isänsä Kustin luo, Toffi lähtee keskiviikkona ja Bounty sitten lauantaina. Onneksi kolmelle pennuille on tiedossa ihanat kodit, joten siinä mielessä voin olla tyytyväinen ja huoletta.  Ja se neljäs, Geisha-tyttönen jääkin, sittenkin, kotiin Se ei itketä yhtään!

Pentulaatikosta piti luopua, kun pennut tulivat 6 viikoisiksi. Laatikko selvästi ahdisti ja rajoitti pentuja, ainakin heidän omasta mielestään, auta armias, jos laitoin laatikon oven kiinni, eivätkä he päässeet ULOS sieltä. Katsoin siis parhaimmaksi poistaa koko laatikon, nyt pennuilla on käytössään melkein puolet työhuoneesta ja suuren osan päivää kylläkin ihan koko huone

ruokatauko

Monta asiaa on pentujen kasvaessa tullut mieleen, joita ei ole mistään opuksesta voinut lukea, tässä muutama: Milloin pennuille pitää alkaa tarjota vettä kupista? Milloin pentujen pitäisi ruveta kävelemään? Ja entäs jos pennut eivät ole johonkin ikään mennessä alkaneet kävelemään?  Mitä pitää tehdä? Mikä olisi paras alusta pentulaatikossa siinä vaiheessa, kun kävelyharjoitukset alkaa? Meillä ainakin pyyhkeet ja räsymatot olivat aivan liian liukkaita, jalathan niissä vain levisi alta, viimein otin meidän romuautoista sellaisia mustia irtomattoja, jotka pesin ja levittelin pentulaatikkoon, ne olivat ainoat alustat, joissa pentujen jalat pitivät.

Ihan ihmeellistä minusta oli se, että pennut oppivat ihan itse tekemään pissat ja kakat paperille ja ulos. Toki niitä ”vahinkoja” sattuu mutta suurelta osin tarpeet osuu sisällä paperille

Ensi kevään pentuettakin (Sani X ??) olen jo suunnitellut, löysin aivan ihanan uroksen (kuva + omistajan kertomukset siitä) ja alustavasti olen saanut sen omistajan kanssa sovittua asiasta.

Lolikin on sitten ensi vuonna siinä iässä, että sillekin voisi pentuetta suunnitella, tosin ensin pitää kuvata se. Lolille pitäisi löytää joku pienehkö uros, loli kun itse on isohko tyttö. Mutta kaikkihan riippuu vielä siitä, millaiset on lonkat/kyynärpäät/henkitorvi/polvet jne. Jos nuo asiat ei ole kunnossa, mietin kyllä tarkkaan, onko Lolilla mitään annettavaa tälle rodulle?

Kesä on siis mennyt täysin pentujen kanssa, laitumia tehdessä ja laidunhevosista huolehtimisessa, Venlan selkään olen ehtinyt kokonaista 3 kertaa, onneksi saan kuitenkin liikutusapua sille, ettei ole joutunut lomailemaan koko kesää.  Kivoja kisojakin olisi ollut tiedossa mutta paha on mennä, kun hyvä, että selässä pysyy…

Laitumella onkin, alun hevosvähyyden jälkeen, ollut ihan kivasti hevosia ja laitumet on pääasiassa tullut syötyä hyvin. Vielä ensi kesäksi aitaan muutaman lohkon lisään, eli sitten lohkot ainakin riittävät ja toivon, että saisin myös ensi kesänä jotakuinkin saman määrän laidunhevosia. Lisäksi saimme puoli ladollista kuivaa irtoheinää talteen, toivottavasti ensi kesänä saamme sitten täyden ladollisen…Riippuu siitä, jaksammeko kerätä sellaisen määrän heinää, se on nimittäin käsipelillä ja Isuzun lavalla kuljetettuna aika hidasta ja työlästä. Tarjolla olisi keräävä peräkärry irtoheinälle, mutta hinnasta riippuu, hankinko sen.

Vielä olisi edessä vähän pihan kunnostusta ennen talvea, (Pekon hiekkalaatikko on TEHTY), marjat pitäisi poimia, pihavaloja uusia, talliakin vähän fiksata… Toivon vaan, ettei talvi tule tänä syksynä niin aikaisin kuin viime syksynä, osa hommista jäi viime syksynä tekemättä.

Lottikin palasi kotiin orin luota heinäkuun puolen välin jälkeen. Ultrattu sitä ei vielä ole, joten en tiedä vielä, onko meille mahdollisti tulossa ensi kesänä varsaa.  Toivon tosiaan, että on, sen verran tähänkin on rahaa nyt laitettu ja vaivaakin, myös muiden vaivaa kuin minun (kiitos siitä Lauralle!).

Jos mun toive toteutuu, ensi kesänä syntyy ORI-varsa, josta saan itselleni vihdoinkin se oman RUUNAN, mullahan kun ei ole koskaan ollut muita kuin tammoja ja alan pikkuhiljaa kyllästyä tammojen ”kotkotuksiin”. Onneksi Venlalla niitä tammojen hörhötyksiä on niin vähän.

Olen myös miettinyt, mitä teen Lottyn kanssa, jos se ei olekaan tiine? Pitäisikö ruveta ratsastamaan sitä vai pitäisikö se myydä/liisata jollekin siitoskäyttöön? Vai laittaa koiranruuaksi? Vaikea pulma….

Tai jos se on tiine, mitä sitten teen, kun varsa on vieroitettu? Mitä enemmän minulle tulee ikää, sitä vähemmän minua viehättää ajatus pulla- tai eläkehevosten ylläpidosta ja hoitamisesta. Ja sitä enemmän kallistun sille kannalle, että hevonen, jolla ei tee mitään, joutaa kyllä pois.

Juu, tuntuu varmaan monen mielestä raa’alta ja kylmältä, mutta kyllä tässä iässä alkaa jo elämän ja jaksamisen realiteetit painamaan vaakakupissa aika paljon.

Allan-poni on nyt ollut meillä vapaana pihalla nyt pari viikkoa. Perässä roikkuu piiiitkä naru ja päitsissä on kiinni lehmänkello. Naru siksi, että Allan on tarvittaessa helppo ottaa kiinni ja kello siksi, että kuulemme, missä se liikkuu, jos sitä ei näy. Toistaiseksi Allan on pysynyt tosi hyvin pihapiirissä, eikä sitä ole tarvinnut hakea metsistä tai naapurista  Eli luulen, että Allanista tulee vielä hieno pihaponi, Ponde-ponin manttelinperijä.

Kyllä meillä on vielä muitakin koiria kuin Sani ja pennut; Kassu mennä pötkii, kuten ennenkin, vähän nämä kesät on sen allergian takia vaikeampia kuin talvet, tosin tämä kesä on ollut helpompi kuin edellinen. Ja Lolikin tuossa pyörii mukana, meidän duracell-bulli

Fanni muutti uuteen kotiin Simoniemeen, aivan ihana vanhemman pariskunnan ainoaksi prinsessaksi ja Brandy jouduttiin valitettavasti lopettamaan keväällä, koska vanhuuden vaivat alkoivat olemaan niin pahoja