7.9.2009 Maanantai

  Heti herätessä oli kuumeinen ja kipeä olo…Ja mittari näyttikin vähän lämpöä.

  Aamulla ajattelin, että koska meillä on Lindan ekaan starttiin lähtö iltapäivällä (Jyväskylään), laitan Capun ja Lindan uuteen tarhaan ja siirrän Bonessan Venlan ja Mitjan kanssa pihattotarhaan.

  Kun Bonessa oli syönyt, otin sitä päitsistä kiinni ja ajattelin taluttaa sen päitsistä pidellen pihattotarhaan.  Otin Bonessaa päitsistä, irrotin sähkölangat (jotka osuivat maahan ja napsuivat), joita pidin kädessä ja avasin portin: Bonessa ryntäsi portista ulos häntä suorana, minä päitsistä roikkuen sähkölangat toisessa kädessä.  Mentiin muutaman marjapuskan yli vauhdilla mutta en laskenut irti Bonessan päitsistä enkä sähkölangoista.  Mieleeni välähti tilanne muutaman vuoden takaa, kun ystävän Ripe-ruuna juoksi ylitseni samantapaisessa tilanteessa, joten en vaan uskaltanut päästää irti pelaten että jään samalla tavalla jalkoihin kuin silloin.

  Bonessa pysähtyi vihdoin n. 6 metrin päähän ja minä päästin irti sähkölangoista (toinen oli tosin jo tippunut matkalla, toinen, joka on ns. jousiportti oli aika pinkeällä).  Tuntui kyllä siltä, että oikeanpuoleinen käsi oli venynyt 20 cm pidemmäksi kuin vasen.

  Talutin Bonessan tallin ovelle, otin marhiksen ja sitten harjoittelimmekin portista nätisti kulkemista, kunnes se onnistui.  Ja sitten laitoin Bonessan Venlan ja Mitjan kaveriksi pihattotarhaan (jonka portista tietysti piti taas rynnätä!).  Capu ja Linda onneksi osasivat kulkea portista ihan nätisti, vaikka Capu olikin tosi pörhäkkänä uudesta tarhasta.

  Töiden jälkeen aloinkin valmistautua siihen hurjan jännittävään koitokseen.  Linda varmaan vaistosi, että jännitän kamalasti, koska pihassa ei suostunut menemään koppiin, joten laitoimme sen sinne liinojen avustuksella, Kiti ja Vävy-M olivat kaverina.

  Ensin ajoin Rautalammille ja otin kyytiin kasvattaja-S:n ja kasvattaja-V.  Sitten kohti Jyväskylää.

  Lindan startti oli vasta 8:s ja arvioitu alkamisaika klo 20:30 jälkeen.  Viidennen startin jälkeen kasvattaja-V kävi lämmittämässä Lindan ja kohtahan se olikin Lindan startin vuoro.

  Hitto, että jännitti; välillä tuntui, että sydän pysähtyy ja välillä että sydän pomppaa ulos rinnasta.  Ja Linda oli niin intopiukeana.

Eka lähtöyritys; Linda laukkaa, eikä tiputa raville millään!  Onneksi lähtö otettiin uusiksi, ei tosin Lindan takia.  Toisella yrittämällä lähtö onnistui ja Lindakin pääsi ravilla matkaan.

  Kyllä tamma juoksi hienosti!  Jännäsin niin, etten kuullut edes kuulutuksia!  Ja Linda tuli 4:ksi!!!!  WAU  Ennätys parani 4,5 sekuntia ja palkintorahaa tuli 160 euroa.

  Koska voittorahaa tuli tuon verran, ostin Lindalle omat kilpasilat, ei tarvitse lainasiloilla ajaa.

Kotona oli joskus 00:45 ja nukkumaan menin klo 01:30 paikkeilla.

 

8.9.2009 Tiistai

  Kyllä väsytti nousta aamulla, mutta ei kun ylös vaan.  Töiden jälkeen otin pikku päiväunet, sitten lähdin tekemään kuljetuskoppivaihdon: Vein oman koppini ystävä-M:lle ja otin hänen koppinsa lainaan.  Tämä sen takia, koska haluan harjoitella käsittelykoetta varten oikealla yhdistelmällä ja meidän koppi on liian kevyt ko. kokeeseen.

  En kyllä kovin kamalasti ehtinyt harjoitella, kun tuli pimeää, mutta huomenna sitten lisää.

 

11.9.2009  Perjantai

  C1E-inssi aamulla.  Tässä kaunisteltu versio asiasta : Peruutus onnistui hyvin, mutta eihän se käsittelykoe muuten mennyt läpi, koska inssin mukaan vetopää ei ollut kunnolla kiinni koukussa, joka on suuri vale   Itse en ko. juttua päässyt näkemään, koska inssi ensin pyysi nostamaan vetopään irti koukusta ja sen jälkeen vasta sanoi, ettei se ollut ollut kunnolla siinä.  Sorry vaan inssi, mutta kun se vetopää ei lukitu, jos se ei ole paikallaan!!!

  Lisäksi minulla ei ollut kiiloja renkaiden eteen (ja taakse), jotka pitää olla käsijarrun LISÄKSI!

  Minä tietysti hermostuin niin, että latelin sitten kaikki rumat sanat ko. ukolle ja käskin painua helvettiin jne.

  Menin sitten varaamaan uuden ajan ja sainkin uuden ajan heti perään.  Kitin kanssa etsittiin aika iso kivi ”kiilaksi” renkaan eteen, jonka sinne potkaisin, kun olin saanut peruutettua kopin ”talliin”.

  Nyt sitten varmistin kopin kiinnityksen suurin piirtein konttaamalla perse pystyssä ”silmämääräisesti” sekä pomppimalla vielä aisan päällä!

  Sitten olikin aika tarkistaa valojen toimivuus ja kun laitoin autosta valot päälle, pimeni kaikki valot!  Sulake paloi autosta.  Näin ollen en voinut jatkaa ajokoetta vaan se piti keskeyttää….

  Voi hyvä luoja sentään, että minua otti päähän NIIN paljon, etten voi sanoin kuvailla!!!  Ja mitenköhän kauas tulevaisuuteen se liikenne-osuus nyt siirtyy, kun niillä on tämän ajokorttiuudistuksen takia kamala ruuhka.

 Että sellainen inssi oli se.

  Illalla Linda ja ratsuttaja-L sekä Kiti ja Capu kävivät Terhi Toikan estevalmennuksessa.  Ihan minua alkoi naurattaa kentän laidalla, kun Terhi kyseli Kitiltä Capusta :

T:”mistä olet sen ostanut?”

K:”Rautalammilta”

T:”Oliko se siellä koulutuksessa?”

K:”Ei, se oli siellä yksityisellä ravitallilla”

T:”Minkä sukuinen se on?”

K:”Amerikkalais-venäläinen ravuri”

T:”No ei kyllä olisi voinut uskoa!"

  Capu käyttäytyi tosi hienosti siihen katsoen, miten se yleensä käyttäytyy ja Lindakin oli ehkä hieman rauhallisempi, mitä yleensä.  Ja ne hypyt, joita Linda teki, kun alkuhäsläämisen jälkeen teki, HUH HUH!  Ihan kuin sillä olisi kumipallot kavioiden alla!  En ole koskaan minkään hevosen nähnyt hyppäävän noin elastisesti kuin Lindan.

  Kotimatkalla kävi ihmeellinen juttu: Ajoin töyssyyn ja samalla ihan kuin joku olisi vetänyt jarrut päälle.  Auto ei siis kerta kaikkiaan enää liikkunut mihinkään.  Onneksi Kitillä välähti heti, että kopin käsijarru on mennyt päälle.  Ajoin tietysti tiensivuun ja niinhän siinä oli käynyt, kopin käsijarru oli lentänyt päälle töyssyssä.  Onneksi en ehtinyt ajaa kuin max. pari sataa metriä.

 

12.9.2009 Lauanatai

  Pienet ratsastajatytöt A ja R kävivät ratsastelemassa Bonessalla ja Mitjalla.  Tein A:lle ja Bonessalle jumppasarjan, jota hyppäsivät.  Ja taas Bonessa teki ihan järjettömän hyviä hyppyjä, ei ollenkaan sellaisia tasajalka-kameliloikkia, joita sillä on tapana, vaan ihan tosi hyviä hyppyjä.

  Olen aina ollut sitä mieltä, että Bonessa ei osaa hypätä, tykkää kyllä siitä, mutta ei osaa, mutta nyt minun pitää perua ajatukseni, kyllä se osaa, kun on oikea ratsastaja selässä!

  R:n hyppääminen Mitjalla onnistui tällä kertaa noin 100 kertaa paremmin kuin viimeksi!  Tyttö on varmaan käynyt salaa jossain harjoittelemassa

 

13.9.2009  Sunnuntai

  Linda oli startissa Kuopiossa.  Matkalla Linda oli hionnut tosi paljon ja stressasi ihan kamalasti, enemmän kuin koskaan.  Startissa tietysti puhti oli jo aikalailla poissa, mutta juoksi se kuitenkin oman ennätyksensä taas, 32,1.  Tamma on nyt parantanut ennätystään viikon sisällä 5,6 sek, eli ei ollenkaan huonosti

  Sovin kasvattaja-S:n kanssa, että ensi kerran, kun Lindaa kuljetetaan, laitan sen korviin tulpat ja huput, josko se sitten stressaisi vähän vähemmän.