Niin on kevät ja kesä livahtaneet ohi taas aivan liian nopeasti.

Kesän aikana on tapahtunut monta mukavaa asiaa, tässä muutama;
-          tyttäreni K valmistui ammattiin
-          pelto on saatu kuntoon ja vielä ehkä tänä syksynä hevoset pääsevät nauttimaan oman pellon heinästä
-          M-miniän massu kasvaa hienosti ja M voi mainiosti, H-hetki lähestyy
-          Ystäväpariskunnat ovat innostuneet menemään naimisiin näin syksyllä =)

On myös muutama ikävä asia, mm. Kassu on sairastanut koko kesän, nyt on menossa kova kortisonikuuri.

Muutamasta asiasta vähän lisää:

Pelto:  Siinäpä urakkaa olikin!  Ensin toukokuussa pellolle levitettiin kalkkia 40 tonnia, n. 10 tonnia/ha.  Seuraavaksi pelto myrkytettiin.  Sitten kaivinkone avasi kaikki ojat.  Tähän saakka kaikki menikin melko kivuttomasti.  Seuraavaksi piti pellolle saada jyrsin, jossa on tappiterät!  Niin, veitsiteräinen jyrsin ei käynyt, koska pellolla on kiviä (oppia ikä kaikki).  Jo minusta tuntui, että olen soittanut koko Suomen urakoitsijat läpi, ennekuin jyrsin löytyi Liperistä ja se vieläpä pääsi tulemaan.

Ennen kuin jyrsin tuli pellolle, keräsimme suurimmat kivet pois, että jyrsiminen sujuisi hieman kivuttomammin ja tappeja ei tuhoutuisi niin paljon (tappi maksaa 5 e/kpl).

Jyrsin teki töitä 2 päivää ja upposi peltoon 4 kertaa niin, että kaivinkoneen piti vetää se ylös.  Voitte uskoa, ettei ollut mitään halpaa lystiä!

Jyrsimisen jälkeen keräilimme taas kiviä pellosta.  Ja kuten tiedetään, Karttulassa kasvaa kiviä!  Niitä sikiää jostain ihmeestä tuonne pellolle satoja ja satoja!

Lopuksi pelto vielä käytiin läpi äeksellä ja sitten siemenet peltoon suorakylvökoneella…

Jyrsinkuski Eddy oli hyvä tyyppi.  Kun kuulin, että kuskin nimi oli Eddy, ajattelin, että millähän kielellä me hänen kanssaan juttelemme, mutta niin vaan Eddyltä sujui suomi karjalanmurteella =)

Eddy on hevosmies, ei ravimies vaan kova ratsastamaan, oma hevonenkin hänellä on.  Ja kuten arvata saattaa, kaivuria odotellessa meillä riitti juttua.

Lindan raviura :  Yhtenä päivänä Lindan kasvattaja S soitti ja kyseli kuulumisia.  Oli Hippoksen sivuilta nähnyt, että Lindan omistaja on vaihtunut.  Siinä aikamme rupattelimme ja sovimme treffit Suonenjoen raviradalle.  Olinkin miettinyt jo jonkun aikaa, että olisi kiva kokeilla, vieläkö Lindalle maistuu juokseminen, olihan se nuorempana aika lahjakaskin ravihommissa.

Kuljetuskopin katsastuksen kanssa taistelin monta viikkoa (jarruissa jatkuvasti jotain vikaa) ja treffimme siirtyi ja siirtyi.  Lopulta lainasin koppia, että pääsimme Suonenjoelle.

Radalla Linda oli kuin omassa elementissään, tosin tällä ekalla hiitillä se väsähti tosi pahasti.  Mutta jo seuraavalla kerralla, viikon päästä, homma luisti ihan eri tavalla.

Nyt olemmekin käyneet hiitillä noin kerran viikossa, Kasvattaja S tai kasvattaja V ovat ajaneet ja he ovat myös lainanneet varusteita, eihän meillä ole mitään raviurheiluun liittyviä juttuja.

Niin, myin sitten vanhan kuljetuskoppini pois ja ostin ihan tuliterän uuden telitraikun.  Eipähän tarvitse tapella katsastuksien kassa ja on niin kevyt käyttää, että pystyn siihen ihan yksinkin.

Ensimmäisessä startissa Linda oli Pieksämäen paikallisraveissa 31.7.2009 ja ihan kivasti siellä meni, Linda oli omassa lähdössään 4:s, aika 38 ja palkintorahaa tuli 24 e! Kasvattaja V ajoi.  Eka kerta, kun minulla hevonen tienaa mitään =)

Ihan ”uusi maailma” tässä aukeaa =)  Hauskaa on ollut ja Linda on tykännyt!

Kassun sairastelu :  Niin, Kassu on sairastanut koko kesän… Tosi ikävää, surullista ja raskasta… Toivon vaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että Kassu paranee.

  Kaikki alkoi joskus kesäkuun alussa.  Kassulla ja Fannilla oli kamala ripuli, kesti pari päivää ja joka paikka oli paskassa.   Ripulin jälkeen Fanni tuli kuntoon mutta Kassu alkoi rykiä ja oli ihan vetämätön.  Rykiminen paheni ja huomasin, että imusolmukkeet ovat suurentuneet.  Ei kun ell Sinikka Sarpasen vastaanotolle 9.7.2009.

Otettiin verikokeet, rtg keuhkoista ja ohutneulabiopsia imusolmukkeesta.  Rtg oli ok, verikokeessa näkyi, että tulehdusarvot olivat koholla sekä joku semmoinen arvo, josta voi päätellä pahasta mato (lois?)tartunnasta.  Imusolmukenäytteessä näkyi ei normaalia solukkoa, mutta Sinikka ei osannut sanoa, mitä muutokset tarkoitti.  Näyte lähetettiin PATOVET:iin tutkittavaksi ja

Kassu sai kovan antibioottikuurin, 3 x 2 tbl Clinacin 150 mg 2 viikon ajan sekä 5 päivän Axilur-kuurin.

Kuurin aikana Kassu virkistyi ihan kivasti, mutta imusolmukkeet eivät pienentyneet ollenkaan.

Kontrollikäynti oli 27.7.2009.  Veressä arvot olivat nyt ok, mutta koska imusolmukkeet eivät olleet pienentyneet, määräsi Sinikka Kassulle vielä kortisonikuurin: Prednison 40 mg 1 tbl 2 kertaa päivässä viikon ajan, 1 tbl kerran päivässä viikon ajan, ½ tbl kerran päivässä viikon ajan ja lopuksi ½ tbl joka toinen päivä kontrollikäyntiin saakka.  Nyt ollaan menossa tuossa ½ tbl joka toinen päivä, kontrolli on muutaman viikon päästä.

Onneksi imusolmukkeet ovat nyt pienentyneet, mutta on kyllä ollut ihan kamalaa tuon kortisonin sivuvaikutusten kanssa.

Kuurin alussa Kassu joi ja pissi niin kamalasti, että piti levittää paperit tuvan lattialle ja pitää Kassu siellä portin takana, koska pissasi pitkin lattioita.  Ja ihan kaikki massa hävisi, pääkin alkoi näyttää bokserin päältä…

Nyt Kassu alkaa jo olla kiva oma itsensä, se jopa leikkii Fannin kanssa, eikä vain väistele sitä, kävimme jopa 1,5 km:n lenkillä yhtenä iltana (ei olla lenkkeilty koko kesänä, koska Kassu on ollut niin väsähtänyt) ja Kassu jaksoi juoksennella ja riehua.

Toivotaan nyt, että tämä positiivinen muutos olisi pysyvää ja vihdoin Kassu olisi ok ja pääsisimme normaaliin elämään kiinni.