Kirjoitan tätä matkalla Tampereelta kotiinpäin. Olimme tiimipalaverissa Tampereella, tiimimme ”hautajaisissa”. Vuoden vaihteessa tiimi, jossa olen ollut n. 10 vuotta, hajotetaan ja joudumme tai pääsemme, kuka mitenkin sen ottaa, uusiin tiimeihin.

Omalta osaltani mieli on aika haikea . Viimeiset 2 vuotta ovat olleet työelämäni varmaankin parasta aikaa. Olen saanut tehdä sellaista hommaa, josta olen tosi paljon tykännyt. Tiimin kokoonpanokin on ollut kiva, olemme jotenkin ihan eri tavalla osanneet ”puhaltaa yhteen hiileen”.

Tätä olemme kuitenkin osanneet odottaa, olemme olleet sellainen ”kummajainen” muiden joukossa eikä se ole aina ollut ihan hyvä juttu ainakaan meidän kannalta. Asioista on ollut joskus tosi vaikeita hoitaa ja tieto on kulkenut meille välillä tosi huonosti, joten ainakin tämä nyt muuttuu, kun pääsemme isompaan tiimiin mukaan.

Omalta osaltani minulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä, mihin minut sijoitetaan ja mitä tekemään. Tietysti alkuun vanhat hommat jatkuu, eihän niitä muuten kukaan tekisi mutta mitä sitten myöhemmin on tulossa…

Yöllä hotellissa näin pitkästä aikaa unta. Tai siis pitkästä aikaa muistan, mitä unta näin ja nukuinkin todella hyvin. Uni oli aika hassu; olimme teatterissa katsomassa näytelmää. Siinä esiintyi ihmisiä, jotka olivat ystäviäni nuoruudessa Keravalla. Se oli joku näytelmä jostain nuorisokodista tms. Katsojina oli mm. näitä meidän tiimiläisiä. Lopussa tuli lopputekstit, kuin elokuvissa konsanaan ja ko. näytelmän oli ohjannut yksi nykyisen tiimimme voimanaisista, L.J!  Hassu uni , olisiko kyseessä ollut joku alitajunnainen juttu luopumisesta?  Koska nythän joudun ainakin omalta osaltani luopumaan vanhasta, tutusta ja turvallisesta ja uusi jakso alkaa työelämäni osalta.

En tiedä, mitä ja millä mielellä olen. Haikeaa on mutta toisaalta olen positiivisella mielellä. Toivon ja uskon, että saan jatkossakin tehdä mukavia hommia kivojen ihmisten kanssa

Palaverin iltaohjelma oli tosi kiva, virallisen osuuden jälkeen menimme klubikeittiöön ja teimme Espanjalaisen menun mukaiset ruuat. Ja sitten söimme ne  Kylläpä oli vatsa täynnä!

Tässä menu, jonka teimme ja söimme:

Tapas-lautanen: mancheto-lampaanmaitojuustoa ja viikunaa, serranoa, cantaloupe melonia, paprikaa pimientos

Andalusialainen paella

Paahdettua ankan rintafileetä, tummaa (punaviini) kastiketta, paahdettuja kasviksia

Sahramilla maustettu paahtovanukas Grema Gatalana

Melkein pääsin unohtamaan isän kuoleman jälkeisen sotkujen selvittelyn, tosin palaverien tauoillakin piti joitain asioita hoitaa   Milloinkohan nämä isän sotkut saadaan selväksi?

Ikävää on, että minulta ja siskoltani on mennyt tosi paljon rahaa asioiden hoitamiseen mutta emme saa mitään pois, ennen kuin perunkirjoitus on valmis. Se on tosi väärin! Tulee vaan mieleen, että mistä ne kaikki rahat otetaan, jotka tähän vielä menee? Pitänee marssia pankkiin juttelemaan, jos vaikka saisi lainoista maksuvapaita kuukausia muutaman.

Eikä ole mennyt yhtään päivää, ettei jotain isään tai hänen asioihin liittyvää selvitettävää olisi tarvinnut tehdä. Tässä esimerkkejä:

-          Pankki ei suotu millään toimittamaan isän yritysten tiliotteita kirjanpitoyritykselle, jotta asioita pääsisi hoitamaan. Kirjanpitäjän olisi pitänyt mennä pankkiin johonkin hiton palaveriin ko. asiaan liittyen! Ai miksi ihmeessä, kun kaikki valtakirjat on toimitettu pankkiin? Eiväthän yritykset ole sama asia kuin isäni! Pitäähän yritysten asiat hoitaa ajallaan joka tapauksessa?!?! Vaati siskoni vihaisen soiton pankkiin, ennen kuin lupasivat toimittaa tiliotteet kirjanpitoyritykseen.

-          Pankki on hukannut virkatodistuksen, joka sinne toimitettiin kohta 3 viikkoa sitten, emmekä voi hoitaa pakollisia maksuja, koska eivät ole laittaneet meille oikeutta hoitaa asioita isän tililtä.

-          Yhden myydyn asunnon kolmas avain on hukassa? OPKK:n ihminen soittaa ja kysyy, missä se on! Mistä hitosta minä voin tietää, missä avain on! Olen KARTTULASSA, n. 350 km:n päässä!!!!! Jos avainta ei löydy, lukko sarjoitetaan uudelleen ja lasku tulee meille… Ok, ei voi mitään.

-          Saman kämpän tiskikone on rikki, pitää joko korjauttaa tai ostaa uusi. OPKK:lla eivät tienneet, että kone on rikki, tiedettiinkö me? Oliko edellinen vuokralainen ilmoittanut siitä? EI TIEDETTY, ENKÄ TIEDÄ!

Vihdoinkin kelit ovat olleet sellaisia, että on päässyt hevosen selkään ja tekemään jotain järkevää. Sunnuntaina kävin nautiskelemassa Venlan selässä. On se vaan niin mukava heppa  Kyllä murheet ja huolet unohtuvat tehokkaasti, kun vain keskittyy siihen, mitä siellä hevosen selässä tekee

Tiistaina juoksutin Lottyn ja Kiti juoksutti Capun samaan aikaan. Capuhan on ollut viimeisen viikon ihan villihevonen mutta juoksuttaessa Kiti joutuikin patistelemaan sitä ääniavuilla koko ajan. Ja Lotty kun kuuli Kitin ääniavut Capulle, otti se ihan mielettömiä pukkilaukkakohtauksia  Onneksi en ollut selässä, en nimittäin olisi ollut kauan ! No, loppua kohti Lotty rauhoittui ja toimikin oikein kivasti ja kuuliaisesti. Capu taas oli täysin unohtanut, miten laukataan!!! En ole ikinä nähnyt hevosen menevän sellaista askellajia, mitä Capu meni ja NIIN valtavalla vauhdilla, kuin joku Singer, että huhuh! Jalkoja oli suorastaan vaikea erottaa toisistaan! Olisi pitänyt saada ko. esitys videolle.

Ei viikkoakaan, ettei jotain haaveria sattuisi; kun siivoan pihattoa, nostan oviluiskat avoimen oven päälle roikkumaan pois tieltä. Viikonloppuna, kun olin siivonnut Lottyn puolen pihatosta, pudotin luiskat alas oven päältä ja ne tietysti putosivat reuna edellä suoraan minun nenään, silmien väliin. Ja ne liuskat eivät ole mitään pehmoista materiaalia! Ajattelin, että nyt kyllä menevät silmät mustaksi mutta ei mennyt, silmien väli vain sen verran turposi, että ”huoliryppy” silmien välissä sileni, ihan kuin olisin ottanut siihen vähän täyteainetta  Ja on muuten kipeä edelleen.

Joulusta, sitä fiilistä ei ole vieläkään löytynyt. Edessä on ensi viikolla vielä reissu Hyvinkäälle isän asioita hoitamaan. Tänä jouluna ei ole edes pitkää lomaa, en ole ottanut lomapäiviä ja aattokin osuu ikävästi viikonloppuun. Lahjat on onneksi hankittu muutamaa lukuun ottamatta. Tärkeimpiähän tietysti ovat Pekko-rakas mummelin mussukka ja ihana kummityttöni P-L! Ja molempien lahjat tietysti hankin ihan ensimmäisenä. Muut voi jäädä vaikka ilman

Paras joululahja, jonka voisin saada on se, että saisimme nämä isän sotkut mahdollisimman nopeasti järjestykseen ja turhat stressit pois. Ja minulla olisi aikaa ja energiaa puuhata hevosten ja koirien kanssa…

Ja jos vihdoin olisi aikaa ja energiaa tehdä olohuone loppuun; mm purkaa levyt seinistä, että vanha hirsiseinä tulisi näkyviin, ”täyttää” turha oviaukko jollain mukavalla… en tiedä vielä millä jne.

Taitaa olla aika turha toive, aina tuota aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän…