Hassua, olen ajatellut, että lähinna omaksi ilokseni tätä blogia kirjoittelen, mutta nyt, kun päivittäminen on jäänyt vähän huonommalle, olen saanut muutaman palautteen, että missä päivitykset viipyvät!  Eli tässä nyt tulee vähän jotain:


  Tämä 2 viikkoa ovat olleet todella raskaita… Otsan rypistys  Muutaman”kohokohdan” voisin kuitenkin tältä kahdelta viikolta mainita:

1.4.2009  keskiviikko
  Aprilli-päivä.  Tasan 19 vuotta sitten tyttäreni K. kastettiin!  Vieraat kastetilaisuudessa kyselivät, että onko nimi aprillipila vai ihan totista totta, sen verran erikoinen nimi tyttärellemme tuli Nolostunut

3.4.2009 perjantai
  Jäin sairaslomalle näiden kamalien päänsärkyjen ja ylivoimaisen kamalan väsymyksen takia.  Voiko kukaan ajatella tilannetta, että ainut asia, mikä päässä liikkuu, on se, että pakko päästä nukkumaan, ihan pakko!  Vaikka kaatua työtuolista lattialle ja jäädä siihen…Tilanne on mennyt jo aivan ylivoimaisen vaikeaksi.

5.4.2009 sunnuntai
  Lauran tunti.  Hevosia laittaessa Capu astui TAAS K:n jalkapöydän päälle Yllättynyt  K. istuikin sitten tallissa jalka pystyssä lumikääre pintelillä jalkaan sidottuna, kun minä laitoin C:n hänelle ratsastuskuntoon.
  Tämä oli jo kolmas kerta puolen vuoden sisällä, kun näin sattuu, suosittelin K:lle turvakenkien hankkimista.
  Lauran tunti oli erittäin hyvä ja antoista, taas kerran!

taisi olla 6.4.2009 maanantai...
…kun Capu oli tarhassa polkaissut  oman vtj:n ruununrajaan kamalan syvän vekin josta tuli verta Huuto .  N tuli avuksi kun putsasin ja sidoin haavan.  Capua on niin kiva hoitaa, kun potkusta saa ottaa jalan kiinni ja sitten se yritää koko ajan sätkiä, polkea jalkaa maahan tai varpaille, riuhtoa ja litistää seinään.  Nyt tosin, olisiko ollut N:n rauhottava vaikutus kyseessä, Capu oli yllättävän asiallisesti.
  Onneksi haava on parantunut tosi hyvin.

10.4.2009 pitkäperjantai
  N:n isotädin, Liisan, 85-vuotis syntymäpäivät.  Minun oli todella tehdävä itseni kanssa töitä, että sain itseni ko. juhliin, ne kun oli päätetty pitää seurojen muodossa.  Minua kun tunnetusti nämä hengelliset juhlat kiinnostaa NIIN paljon.  Ihanan Liisa-tädin takia sitten sinne lähdin, hän on aivan huippu!

11.4.2009 lauantai
  Päivä menee maatessa.  Onneksi on nuo hevoset, pääsen niiden voimalla ylös aamulla, nehän on ihan pakko hoitaa.

12.4.2009  sunnuntai, 1. pääsiäispäivä
  Ystäviemme S:n ja J:n häät!  Tilaisuus oli todella ihana ja intiimi ja lyhyt.  Jatkot vietimme sitten S:n ja J:n kotona Suonenjoella.  Valitettavasti emme olleet saaneet hevosille ja koirille hoitajaa järjestettyä lyhyen ”varoitusajan” takia, joten jouduimme N:n kanssa poistumaan paikalta jo klo 20:30.  Tosin en varmasti olisi pitempään jaksanutkaan, tuli nimittäin juotua lasillinen skumppaa ja päätä alkoi särkeä aivan tajuttomasti.

1240296580_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Morsiuspari

1240296595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onnitteluhalaus

13.4.2009 maanantai, 2.pääsiäispäivä
  ”Kalsaripäivä”… Toiset juo ja minä kärsin krapulan…Päättämätön  Näinhän se taas meni ja muutenkin olin kuin märkä rätti, niin väsynyt.

Jos voisin, en koskaan poistuisi kotoa…Kaikki tälläiset ”ylimääräiset” jutut vie musta kyllä voimat aivan totaalisesti… Ei oo normaalia, ei…

Ajatuksia keväästä, väsymyksestä ja mielialasta
  Kevät on ollut minulle aina todella vaikeaa aikaa, eikä tämä kevät tunnu tekevän poikkeusta.  Tai päinvastoin, tämä kevät on ollut harvinaisen vaikea.
  Kevät, kun kaikki muu pikkuhiljaa heräisi eloon ja minä matkaan toiseen suuntaan…alas, alas, alas…jonnekin pohjamutiin.
  Yritän, joka ikinen aamu, päästä ylös sängystä…Ilman hevosia, jotka on pakko hoitaa, en pääsisi.  Joka paikka on niin jäykkä, olen kuin joku puu-ukko ja päätä särkee, väsyttää vaan.
  Joka aamu yritän psyykata itseäni ”tänään olen reipas ja jaksan…”  Just joo… olen kuin joku zombi, kunnes pääsen taas makaamaan paikalleen, silmät kiinni, olemaan vaan, nukkumaan.
  Ne hyvät neuvot, joita ihmiset jakaa, voi luoja sentään… 
Ulkoile ja liiku: ulkoilen, oikeasti; siivoan tarhoja, käyn lenkillä koirien kanssa, joskus jopa kiipeän hevosen selkäänkin, joka askel vaatii ponnistuksen, että jaksan sen tehdä.
 Syö terveellisesti: Yritän syödä normaalia kotiruokaa tms. ja paljon salaatteja, hedelmiä ja vihanneksia.  Ruuan laittaminen on todella ylivoimaista ja pikkuhiljaa kaikki, mitä edes ajattelen laittaa suuhuni, alkaa ällöttää.  Tällä hetkellä ruokavaliooni kuuluu viiliä ja piimää, ne menee kurkusta alas helposti ja saa olon tuntumaan täydeltä eikä niitä tarvitse valmistaa.
  Lepää: Juu-u, lepään, kaikki mahdollisen vapaan ajan, en haluaisi muuta tehdäkään…Mutta kun työpäivinä on ihan pakko tehdä töitä, vaikka tuntuu, että ei edes tajua, mitä pitäisi tehdä.
  Syö vitamiineja/lisäravinteita:  niin KUINKA PALJON niitä pitää syödä, että saan avun?
Kun mieliala on pohjamudissa, väsymys painaa ja joka paikkaan sattuu, kaikki asiat, ihan pienetkin, tuntuu raskailta, vaikeilta, ylivoimaisilta ja suututtaa.  Pienet asiat saa raivoon ja mikään ei enää tee iloiseksi ja onnelliseksi eikä naurata.
  Tämä menee ohi aikanaan, mutta se ei lohduta, kun nyt tuntuu niin ylivoimasen vaikealta…Vihaan kevättä!