Ja polttiaiset, itikat, mäkärät…

Tänä kesänä onkin näitä ystäviä riittänyt. Kesäihottumaisille Venlalle ja Mitjalle tämä alkukesä on ollut yhtä tuskaa eikä kumpikaan ole koskaan ollut näin huonossa jamassa tässä vaiheessa kesää, mitä nyt  Myrkkyä kuluu ja loimia olen joutunut ostelemaan uusia molemmille. Huput hangataan rikki muutamassa päivässä, loimet muutamassa viikossa.

Tilasin meille 470 euroa maksavan Mosquito Magnetin. Seuraavalla viikolla niitä ei enää ollutkaan missään jäljellä, ennakkotilauksia vuodelle 2013 vain voi enää tehdä. Typeryyttäni en tajunnut tilata niitä ”panoksia” samalla ja niiden saaminen onkin ollut kiven alla. Onneksi yhdestä kaupasta netissä niitä löysin ja tilasinkin sen verran, että riittää myös ensi keväälle. Vielä ei panokset ole tulleet, eli emme ole päässeet kokeilemaan ko. laitteen toimintaa.

Laitumella hevoset ovat pärjänneet yllättävän hyvin. Capulla on loimi, kuten aina mutta esim. Bonessa, joka yleensä reagoi tosi voimakkaasti ötököihin, on yllättävän hyvässä kunnossa.

Laitumilla meillä on nyt 2 ”laumaa”, toisessa laumassa on meidän Capu ja Bonessa sekä Oili, joka oli meillä myös talven sekä Saara. Mietimme, miten käy, kun laitamme Saaran ”meidän” laumaan mutta kaikki meni todella hienosti! Capu oli todella fiksu laumanjohtaja, tuli ensimmäiseksi tutustumaan Saaraan ja sen jälkeen ”esitteli” sen muille tammoille. Ja kaikki sujui todella hyvin.

Capu on osoittautunut muutenki todella fiksuksi johtajaksi; jos tammojen välillä tulee ”kähinää”, se menee väliin! Enpä olisi uskonut Capusta tuota

Ratsastusrintamalla on ollut ihan mukavan aktiivista; Merin valmennukset pyörivät säännöllisesti, Laurakin on käynyt Eino-vauvan kanssa pitämässä tunteja ja toivottavasti tulee myös jatkossa. Kaikista tunneista saan ahaa-elämyksiä ja opin aina uutta. Ja todeta voi, että ei ole helppoa ratsastaa!

Merin fysiikka-ohjelmointi on muutenkin ollut tosi kiva, tosin en sitä ole ajanpuutteen (ja laiskuuden) takia kovin tarkasti noudattanut, mutta aina jotain kuitenkin yritän tehdä.

Meille saapui toukokuussa ihana uusi koira, uros Vortti  Vortti tuli meille Bulgariasta. Vortti on todella kiva luonteeltaan; avoin, rohkea ja reipas ja se on myös oikein kivan näköinen. Näillä näkymin Vortti muuttaa Kitin luo syksyllä, kunhan Kitin työt vähenee kesän kiireiden jälkeen. Tällä hetkellä Vortti elelee Kepan ja Sanin kanssa meillä.

Ilmoitin Sanin keväällä pariin näyttelyyn, toukokuun lopun Joensuun kansalliseen ja kesäkuun alun Keiteleen ryhmänäyttelyyn.

Pari päivää ennen Joensuuta Sani sai jonkun ihme reaktion ja sitä piti lääkitä, joten doping-säännön mukaan en voinutkaan viedä Sania näytille  Tämä nyt on sitä minun tuuria…

Joensuuhun kuitenkin menin itsekseni, ihan turistina ja tapaamaan Sanin sulhasen, Myrskyn omistajia. Kotimatkalla ”kävin” heillä myös katsomassa Myrskyn ihan livenä ja kahvilla. Käymisestä ei tosin voi puhua, koska viivyin kylässä tunteja! Ja voi miten ihania ihmisiä oli koko tämä Myrskyn perhe! En tosiaan meinannut osata lähteä pois ollenkaan! Ja miten paljon meillä oli Virpi-rouvan kanssa puhuttavaa!!!

Myrskykin oli enemmän, mitä kuvien mukaan osasin odottaa; se oli todellakin sitä, mitä olen Sanille haaveillut! Mitkä lihakset, miten sopusuhtainen se oli, ihana luonne, liikkui todella vaivattomasti ja hyvin

Keiteleen näyttelyssä sitten pääsimme käymään, mukana oli myös Sanin poika Keijo sekä Keijon omistaja, Sari.

Reissuhan meni todella hyvin sinäänsä, Sani ja Keijo matkusti sulassa sovussa, tuomari, Marit Kärdi Virosta, vaan ei tykännyt Sanista yhtään! Se sai T:n. Ei hän tykännyt Keijostakaan, se sai H:n.

Seuraavana päivänä Keijo kävi Kangasniemellä näytillä ja tämä tuomari ( Marianne Holm) vuorostaan tykkäsi siitä kovasti, arvio oli JunERI1!

Kaksi tuomaria, 1 rotumääritelmä ja 2 tulkintaa rotumääritelmästä; erittäin hyvä esimerkki siitä, mitä tuomaroinnissa vaikuttaa tuomarin omat mieltymykset. Eikä minulle tulisi mieleenkään kyseenalaistaa, ainakaan julkisesti, tuomarin arviota, koska arvio on subjektiivinen ja sen pitäisi kaikkien tietää. Kuten sanonta menee ”yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä”.

Tässä vielä arvostelut:

Keitele:” Aavistuksen korkearaajaisen vaikutelman antava vielä kehitysvaiheessa oleva junioriuros. Lyhyt rintakehä, muuten rodunomainen ylälinja, vahva raajaluusto, ahdasasenteiset eturaajat, ei aivan yhdensuuntaiset etujalat. Riittävän tukeva kallo-osa, hyvin kapea kuononselkä, silmiinpistävästi kapeneva alaleuka jossa kuuluisi olla selvempi kaari ja voimakkuutta alaleuassa. Oikea-asentoiset ruusukorvat, pienehkö kirsu, tummat hieman syvällä sijaitsevat silmät.”

Kangasniemi:” Erinomainen tyyppi, oikeat mittasuhteet, joskin etuosa saa laskeutua. Hyvä kallo, oikeat korvat, hyvät silmät. Hyvä alaleuka, sieraimet saisivat olla vielä hiukan avoimemmat, erinomainen kaula. Tyypilliset, voimakkaat, oikein kulmautuneet raajat. Hyvät käpälät, oikea runko ja kaunis ylälinja, liikkuu vaivatta.”

Tästä vastaavasta asiasta minä voisinkin puhua tai kirjoittaa vaikka viikon, mutta jätän sen nyt väliin, sitä ei kukaan jaksaisi lukea/kuunnella.

Sen verran aiheesta kuitenkin, että joillekin rotumääritelmän tulkitseminen on todella arka aihe, varsinkin, jos sitä tulkitaan eri tavalla kuin itse sitä tulkitsee (olen tämän itse saanut ”tuntea nahoissani”). Itse joka tapauksessa haluaisin omien kasvattieni olevan ”nykystandardia” kevyempiä, pitkäkuonoisempia ja kaikinpuolin toimintakykyisempiä ja tällä ajatuksella aijon myös jatkaa. Ja silti pysyn kyllä rotumääritelmässä, en vain halua liioitella mitään; pään kokoa, massaa, luustoa, kuonon lyhyyttä ym.

Isän asiat vaan etenee, enimmäkseen yhden askeleen eteenpäin ja kaksi taakse =( Olemme nyt palkanneet lakimiehen hoitamaan asioita, meidän oma ymmärrys ja kyky ei enää tämän sotkun selvittämiseen riitä. Toiveena olisi, että edes tämän vuoden aikana asiat saataisiin järjestykseen.

Kaikkea on ilmennyt ja eniten ottaa pataan se, että lakitoimisto, joka hoiti isän perunkirjoituksen, ei hoitanut asiaa kunnolla, hyvin ja oikein, vaan joudumme nyt tekemään korjauksia sekä perunkirjaan että monen muunkin asian kanssa.

Nykyiseen lakimieheen luotto on kyllä 100% , sen verran napakasti on asiaa ruvennut hoitamaan ja pitää meidätkin ajantasalla.

Aikanaan, kun erosin lasten isästä, kaikki valokuvat, joita oli, jäivät lasten isälle. Asia suretti ja aina välillä on tullut mieleen, että olisi kiva, kun minulla olisi kuvia ajalta, kun lapset olivat pieniä. Siskolleni asiasta joskus mainitsin ja nyt hän oli kaivellut omia albumejaan ja toi minulle IHANIA kuvia! Laitoin joitain kuvia faceen ja laitan niitä myös tänne blogiin  Pienistä asioita voi olla todella onnellinen, kuten näistä kuvista! Kiitos ihana siskoni!

Mukavaa kesää kaikille!

Miki 4 v. vuosi 1992

Kiti ehkä n. 3 v. Vuosi voisi siis olla 1993

Kiti ja Miki, vuosi voisi olla 1992

Joulu oli ihana, Pekko, Marjo-miniä ja Miki vietti joulua meidän luona, myös Kiti tuli joulun viettoon meille eli vietimme perhejoulun. Pukkikin kävi ja Pekko sai ihan kamalan paljon lahjoja

Pekko-tonttu

Pekko ja Joulupukki

Joulun välipäivinä äiti joutui sairaalaan, hänellä oli keuhkokuume ja oli lähellä ettei hän olisi selvinnyt, mutta sitkeänä selvisi kuitenkin, en voi kuin ihmetellä.

Fannilta tuli tällainen uuden vuoden tervehdys

Ennen pääsiäistä kuulimme taas, että äiti oli joutunut sairaalaan. Nyt syynä oli sepsis, joka johtui säärihaavoista, joita äiti ei ollut hoitanut eikä hoidattanut. Nyt oli tilanne näytti taas todella huonolta ja oli ilmeistä, ettei äiti tule selviämään. Niinpä pitkänä perjantaina lähdimme Nuuskan kanssa äitiä katsomaan, ajatuksella, että ehkä tämä on viimeinen kerta, kun hänet näemme. Mutta, kuin ihmeen kaupalla äiti selvisi tästäkin koettelemuksesta!

Tässä taas tuli ilmi aivan ihmeellisiä asioita, kun äidin tilanteesta keskusteltiin sairaalan henkilökunnan kanssa. Siskolleni sanottiin, että kun tulehdusarvot ovat laskeneet, laittavat he äidin kotiin! Äiti on edelleen siinä kunnossa, ettei hän pysy kunnolla jaloillaan. Uskomaton juttu! Sanoivat, että kotisairaanhoito käy 4 kertaa viikossa hoitamassa jalat kotona. Asiaa vain vaikeuttaa se, ettei äiti laske kotisairaanhoidon ihmisiä sisälle, koska he ovat äidin meilestä ”ikäviä ihmsiä”. Eli jalat jäisi taas hoitamatta!

Onneksi Hyrylän TK:hon tuli uusi lääkäri, joka äidin tilanteen selvittämisen jälkeen ilmoitti, ettei äitiä laiteta kotiin, ennen kuin jalat ovat siinä kunnossa, ettei niitä tarvitse hoitaa. Iso taakka meidän hartioilta putosi ja toivomme nyt, että tämä päätös myös pitää.

Mutta mietimme, että on aika mielenkiintoinen tapa hoitaa vanhuksia Tuusulassa; hoidetaan johnkin kuntoon, laitetaan kotiin, tuodaan kohta sairaalaan lähes kuolleina, hoidetaan taas siihen kuntoon, että jotenkuten on hengissä, laitetaan kotiin ja taas kohta tuodaan sairaalaan henkihieverissä!

Isän asiat toivottavasti liikahtavat taas vähän eteenpäin viikolla 17. Kyllä me jo toivomme, että tämä sotku saataisiin pois käsistä…

Isähän aina makeili, kuinka hänellä on rahaa ja omaisuutta, on sitä ja tätä, ja kaiken suurinpiirtein oli ostanut käteisellä. Totuushan on nyt sitten paljastunut asioita selvitellessä ja se on kyllä aivan toisenlainen.  Onhan sitä omaisuutta vaan onhan sitä velkaakin… aikalailla paljon. Eli ne, jotka luulee, että tässä nyt siskoni kanssa rikastutaan, niin ovat aika väärässä, ei rikastuta.

Isän tuttavapiirissä on myös käsitys, että hänen firmoissa ja omissa asioissa olisi jotain ”mystistä” ja aivan ihmeellistä jne. mutta niin kirjanpitäjä, joka firmojen asioita hoitaa, että minä, joka olen selvitellyt isän henkilökohtaisia kuvioita, emme ymmärrä, mitä niin ihmeellistä niissä olisi, että pitäisi suurinpiirtein olla ydinfyysikko, että ne voisi ymmärtää. Tai sitten minä ja kirjanpitäjä olemme todella typeriä, kun emme ymmärrä… Se on kyllä saletti, että viimeisen 1,5 vuoden aikana isä oli sotkenut tai jättänyt hoitamatta asiansa ja siksi kaikessa on ollut niin kamala selvittäminen.

Tämä kevät on ollut minulle todella raskas. En muista, milloin olisin ollut näin loppu, vaikka ainahan keväät ovat ollet minulle vaikeaa aikaa. Pääsiäisenä, perjantaita lukuunottamatta, nukuin n. 16 h/vrk! Välilä vain kävin hoitamassa hevosia tai koirien kanssa lenkillä tms ja sitten taas nukkumaan. Ja aina vaan tuntui, että ei vaan saa riittävästi nukkua ja levätä.

Jossain vaiheessa alkoi omakin pinna palaa tähän valtavaan väsymykseen ja painuin lääkäriin, joka määräsi verikokeisiin mutta ei niissä mitään poikkeavaa ollut, kuten arvasinkin. Ei tässä varmaan muu auta, kuin yrittää vaan jotenkin sinnitellä.

Mutta tilanteen vaikeutta kuvaa minusta se, että jopa Nuuskaa alkaa ärsyttää tämä minun vetelä ja väsynyt tila… Kun melkein kaikki jää hoitamatta… Paitsi ihan pakolliset… Ja Nuuskahan ei ihan helpolla tällaisista asioita hermostu.

Kauhulla ajattelen kesää ja kaikkea sitä, mitä pitäisi jaksaa tehdä; kunnotaa aitoja, peltoja, tarhoja, kentää, tallia, pihaa…  Olenkin palkannut 2 apulaista pariksi viikoksi alkukesälle, jotta kaikki tulisi tehtyä.

En tiedä, mistä johtuu, mutta ennen työ tuntui kivalta ja mielekkäältä, nykyään myös työnteko on pelkkää pakkopullaa. Tuntuu, että kaikki, mitä teen, on pelkkää pään lyömistä seinään tai haparointia hämärässä. Mikään ei edisty, mitkään kuviot eivät tule selviksi, mikään asia ei valmistu. Eikä nämä asiat johdu vain minusta vaan monesta muustakin tekijästä. Ja kun jotain luulen saaneeni jo johonki kuosiin, tulee esille joku yllätysmomentti ja taas saa aloittaa melkein alusta. Tuntuu, että en saa tarvisemiani tietoja, enkö osaa niitä oikealla tavalla pyytää vai eikö ihmiset osaa ja halua niitä antaa… Annetut työt ovat epämääräisiä, enkä välttämättä edes tiedä, mitä minulta odotetaan… Eikä tämä uuden tiimin alku ole välttämättä ollut ihan niin helppoa kuin toivoin; yhteistyö ei oikein pelaa, enkä tiedä, mitä minulta aina odotetaan ja jos yritän saada kuvioita selville, useimmiten olen yrityksen jälkeen vielä enemmän hämilläni. Tuntuu, että minua kyllä kuullaan mutta ei kuunnella! Saati, että minun mielipiteillä olisi mitään merkitystä. Olenko sitten joidenkin mielestä vain ”typerä blondi”?

Ja työmotivaatio (moraali?) meidän edellisessä tiimissä ja tässä uudessa on ihan eri planeetoilta. Ennen kaikilla oli ajatus, että on kunnia-asia saada hommat tehtyä niin, että asiakas on tyytyväinen ja aikataulut pitää, vaikka se vähän enemmän meiltä puristusta vaatisikin, mutta nyt tällainen ajattelutapa tuntuu olevan kadoksissa.

Jos minulla olisi vähänkään enemmän energiaa käytettävissäni, voisin kuvitella hakeutuvani uusiin hommiin, sen verran tämä tilanne rassaa.

Mutta ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin, eli ihan kivojakin asioita on odotettavissa!

Ihana Pekko on käynyt meitä ilahduttamassa useita kertoja, milloin on laskettu mäkeä, milloin ajettu hevosille heiniä, milloin ollaan piilossa portaiden alla jne. Pekon kanssa onneksi kaikki paska unohtuu, on hän niin mahtavan ihana persoona!

Marjo ja Pekko mäenlaskussa

Toukokuussa minulle on tulossa ihana, uusi enkkubulli, uros Vortimer. Näillä näkymin Vortti muuttaa Kitin luo Sämpylän kaveriksi syksyllä, kesän Vortti viettänee meillä, kuten Sämpyläkin, Kitin töiden takia.

Vortti

Kiva asia on myös, että sekä Sanin että Lolin astutukset lähestyvät Lolin tosin käytän rtg-kuvissa ennen tätä, aika on jo varattuna ja jos kuvat ovat ok, niin meille olisi toivon mukaan tulossa kaksi bullipentuetta loppukesästä. Juu, eihän mikään ole niin varmaa kuin epävarma, mutta olen iloinen näistä mahdollisista pennuista jo etukäteen, se ei liene paha asia, vaikka tietysti pettymys voi olla myös iso, jos asiat eivät sujukkaan suunnitelmien mukaan. Mutta otan sen riskin, pitää ihmisen elämässä jotain ilonaiheita ja haaveita olla!

Sani ja Kepa

Kolmas kiva asia, joka on itse asiassa jo menossa; minä ja 2 muuta rouvaa ”ostimme” fysiikkaohjelmointi kurssin ratsastajille =) Ohjaajana tässä toimii Meri Satama ja ohjelmointi kestää 6 kk. Tähän kuuluu yleistä fyysisen kunnon parantamista joka johtaa tietysti ratsastustaidon parantumiseen mm. istunnan, tasapainon, kestävyyden ja kunnon suhteen. Ratsastusvalmennuksia meillä on n. 2 viikon välein, muuten meillä on ohjelma, jota pyrimme toteuttamaan ja raportoimme viikoittain Merille omasta edistymisestä.

Ainut hankaluus tässä on, että tunnit vaan loppuu vuorokaudessa kesken, eli en millään ehdi noudattaa tuota ohjelmaa kaiken muun homman päälle mutta teenpähän sen mitä ehdin.

Loppun vielä kiva kuva Sannasta ja Oilista sekä Kitistä ja Capusta.

Kävin kaatamassa meille joulukuusen ratsastuskentän laidasta. Kuusi varjosti kentän valoja ja syksyllä jo päätin sen siitä joulukuuseksi kaataa. Meille ei voi kuusta sisälle ottaa yksinkertaisesti siksi, ettei se mahtuisi mihinkään järkevästi, esim. johonkin nurkkaan ja eikä keskemmälle voisi sitä edes ajatella sijoittaa, koska eihän se kauan pystyssä pysyisi koirien takia.

Kepa ja Loli leikkii

Kuusi siis sijoitettiin tuvan ikkunan eteen kukkapenkkiin  Kitin kanssa ”koristelimme” kuusen alimpia oksia lukuun ottamatta, ne saa Pekko koristella. Kyllä tuli kuusesta hieno! Kitille sanoin, että olisimme voineet osallistua sillä Hämeenlinnan kaupungin järjestämään jouluusi-kisaan, joka oli tarkoitettu 3-6 vuotiaille! Eikä varmaan olisi tullut voittoa, ehkä joku lohdutuspalkinto olisi voitu saada

Upea kuusi!

Kiti koristeli ulko-oven

Seuraavana päivänä, kun satoi vettä, kuusi näytti vieläkin surkeammalta, ihanat ”pörröiset” koristenauhat roikkuivat kuusen oksilla kuin kastuneet ja vettyneet mopinhapsut

Jouluaatoksi on kuitenkin luvassa toivottavasti mukavaa yhdessä oloa lasten, Nuuskan ja Ihanaisen Pekon kanssa, myös joulupukki on tulossa käymään meillä, pitkästä aikaa  Toivotaan nyt, että Mikikin pääsee rekkarallista ajallaan ja joulun viettoon.

Harmillista on, että joulu osuu juuri viikonloppuun, nyt olisin kyllä kaivannut ylimääräistä vapaata, on ollut sen verran rankka syksy ja pinna alkaa olla niin tiukalla, että eipä hirveästi tarvitsisi ”härnätä”, että tulisi totaalinen räjähdys ja romahdus

Tallaisia tulee tehtyä iltaisin tv:tä katsellessa. Nämä on joululahjoiksi tilatut sukat ja lapaset, 2 vuotiaan kokoa.

Olen tässä miettinyt useaan kertaan, että taidan olla sellainen murphyn lain maan päällinen ilmentymä… Kaikki, mikä nyt voi mennä pieleen, menee…. Tämän on varmaan jo kaikki, jotka esim. blogiani ovat lukeneet, myös huomanneet.

Äitini, 72 v. Pituus n. 140 cm ja painoa 36 kg (jos sitäkään), jolla on sairauksia, kuten sydämessä jotain (en ihan tarkkaan tiedä, mitä),diabetes ja keuhkojen ahtauma, joutui sairaalaan sunnuntaina keuhkokuumeen takia. Voitte uskoa, että noin kuivassa kunnossa olevalle ihmiselle, jolla on jo vakavia sairauksia, keuhkokuume on tosi vakava tauti. Kaiken lisäksi äidillä on säärihaavoja, jotka eivät meinaa diabeteksen takia millään parantua. Toivotaan, että äiti toipuu kuitenkin! Tosin puhelimessa äitini sanoi olevansa ”tosi väsynyt”, se ei lupaa hyvää.

Ja väkisin tulee mieleen erään ystäväni äiti, joka joutui säärihaavan takia sairaalaan hoitoon (diabetes) ja hän jäi sille tielle… Ihan pelottaa äidin puolesta

Kaiken kruunasi äidin idiootti miesystävä M. joka ei edes voinut ilmoittaa, että äiti on joutunut sairaalaan. Hän valehteli siskolleni maanantaina, kun siskoni yritti tavoittaa äitiä puhelimella, että äiti on lepäämässä, eikä hän viitsi herättää äitiä! Siis voitteko uskoa?  Koko päivän siskoni yritti tavoittaa äitiä puhelimella ja lopulta ajoi äidin luo soittamaan ovikelloa (siskoni oli Etelä-Suomessa hoitamassa isän kuolinpesään liittyviä asioita). Ei tullut äiti avaamaan ovea, ei… Ei, kun oli sairaalassa! Mutta tämä yksi iso kusipää ei voinut sitä siskolleni kertoa! Lopulta minä sain äidin kiinni kännykkänumerosta, oli saanut ottaa puhelimen mukaan osastolle, hän oli ollut sairaalassa jo yli vuorokauden.

Miten KUKAAN voi olla noin tyhmä, epäsosiaalinen, kylmä ja ”epäempaattinen” kuin tuo äidin miesystävä M?  Eikö kaikille normaalilla järjellä varustetuille ihmisille tulisi mieleen, että tällaisista tilanteista ilmoitetaan läheisille????

Siskoni soitti idiootti-M:lle ymmärrettävästi ihan raivona ja tämä M. syytti siskoani epäasialliseksi ja vaikeaksi ihmiseksi, joka kanssa ei voi keskustella kuin normaalien ihmisten kanssa ym. muuta paskaa!! Minä yritin soittaa myös M:lle mutta siinä vaiheessa oli jo ”keskustellut” siskoni kanssa ja laittanut puhelimen pois päältä!

Keskiviikkona lähdin junalla kohti Hyvinkäätä. Olimme sopineet lakimiehen kanssa tapaamisen klo 16:00. Tunnetusti junassa puhelin toimii hyvin satunnaisesti ja tämä lakimies (nainen) olikin yrittänyt tavoittaa minua vaan ei ollut saanut kiinni. Tavoitti sitten siskoni ja ilmoitti, että hän on sairas, tapaaminen pitää perua! WTF???? Minä olen tulossa n. 400 km:n päästä vain sitä varten, että meillä oli sovittu tapaaminen. No, tapaaminen olisi kyllä järjestynyt johonkin Hakaniemen konttorille! WTF edelleenkin???

Tässä vaiheessa minulla meni kuppi aivan totaalisesti nurin ja ”vedin keilapallon persiiseen”, kuten mikillä on tapana sanoa ja soitin lakifirmaan. Sanoin, ettei tämä kyllä nyt vetele! Ilmoitin, että jos tapaaminen lakimiehen kanssa ei onnistu Hyvinkäällä sovittuun aikaan, voivat saman tien laittaa kaikki asiaan liittyvät paperit +  laskun tulemaan, vaihdamme firmaa.  Noooo, kohta jo soittivat, että tapaaminen on ok, sovitussa paikassa, sovittuun aikaan.

Paikalle saapui firman kokenein lakimies-nainen (asiasta ilmoittanut henkilö sanoi ko. ihmisen olevan kokenein) ja voi miten paljon asiat selkiytyivät tämän tapaamisen aikana! Nyt mekin tiedämme, miten meidän pitää toimia ja miten asia tästä etenee. IIISO kivi putosi sydämeltäni, kuten varmasti myös siskoni sydämeltä.

Tapaus vuokralainen siellä isän talossa; Hänelle on nyt saatu annettua 3 varoitusta järjestyssääntöjen rikkomisesta. Toivon mukaan saamme vuokrasopimuksen purku-hakemuksen käräjäoikeuteen aika nopeasti. Kun vuokralainen on siitä talosta ulkona, IIISSSSOOOOO kivi putoaa myös silloin sydämiltämme.

Torstaina tulin siskoni kyydillä kotiin ja tein hyvin pikaisen ja pintapuolisen joulusiivouksen, laitoin puhtaat matot lattioille ja sittenpä saapuivatkin Marjo-miniä ja Pekko-rakas joulun viettoon.

Työasiatkin alkavat olla selvät, eli tiedän, missä porukassa hommia teen ensi vuoden alusta ja kuka on esimieheni. Sovitut hommat tietysti hoidetaan ja ihan uuttakin on tulossa aika paljon. Nyt sitä taas katsotaan, mihin rahkeet riittää, on sen verran haastavaa kuviota meikäläisen päänmenoksi suunnittelilla. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni… Ja onhan nuo tavalliset pulliaiset, jotka ovat päässeet eduskuntaan, päässeet/joutuneet ministereiksikin ja ne hommat ovat taatusti haastavampia kuin mitä minulla tulee olemaan 

Ja nyt on aika toivottaa kaikille HYVÄÄ JA ILOISTA JOULUA ja ennen kaikkea  PAREMPAA VUOTTA 2012!

 

Kepa 17.12.2011

Kirjoitan tätä matkalla Tampereelta kotiinpäin. Olimme tiimipalaverissa Tampereella, tiimimme ”hautajaisissa”. Vuoden vaihteessa tiimi, jossa olen ollut n. 10 vuotta, hajotetaan ja joudumme tai pääsemme, kuka mitenkin sen ottaa, uusiin tiimeihin.

Omalta osaltani mieli on aika haikea . Viimeiset 2 vuotta ovat olleet työelämäni varmaankin parasta aikaa. Olen saanut tehdä sellaista hommaa, josta olen tosi paljon tykännyt. Tiimin kokoonpanokin on ollut kiva, olemme jotenkin ihan eri tavalla osanneet ”puhaltaa yhteen hiileen”.

Tätä olemme kuitenkin osanneet odottaa, olemme olleet sellainen ”kummajainen” muiden joukossa eikä se ole aina ollut ihan hyvä juttu ainakaan meidän kannalta. Asioista on ollut joskus tosi vaikeita hoitaa ja tieto on kulkenut meille välillä tosi huonosti, joten ainakin tämä nyt muuttuu, kun pääsemme isompaan tiimiin mukaan.

Omalta osaltani minulla ei ole vielä mitään käsitystä siitä, mihin minut sijoitetaan ja mitä tekemään. Tietysti alkuun vanhat hommat jatkuu, eihän niitä muuten kukaan tekisi mutta mitä sitten myöhemmin on tulossa…

Yöllä hotellissa näin pitkästä aikaa unta. Tai siis pitkästä aikaa muistan, mitä unta näin ja nukuinkin todella hyvin. Uni oli aika hassu; olimme teatterissa katsomassa näytelmää. Siinä esiintyi ihmisiä, jotka olivat ystäviäni nuoruudessa Keravalla. Se oli joku näytelmä jostain nuorisokodista tms. Katsojina oli mm. näitä meidän tiimiläisiä. Lopussa tuli lopputekstit, kuin elokuvissa konsanaan ja ko. näytelmän oli ohjannut yksi nykyisen tiimimme voimanaisista, L.J!  Hassu uni , olisiko kyseessä ollut joku alitajunnainen juttu luopumisesta?  Koska nythän joudun ainakin omalta osaltani luopumaan vanhasta, tutusta ja turvallisesta ja uusi jakso alkaa työelämäni osalta.

En tiedä, mitä ja millä mielellä olen. Haikeaa on mutta toisaalta olen positiivisella mielellä. Toivon ja uskon, että saan jatkossakin tehdä mukavia hommia kivojen ihmisten kanssa

Palaverin iltaohjelma oli tosi kiva, virallisen osuuden jälkeen menimme klubikeittiöön ja teimme Espanjalaisen menun mukaiset ruuat. Ja sitten söimme ne  Kylläpä oli vatsa täynnä!

Tässä menu, jonka teimme ja söimme:

Tapas-lautanen: mancheto-lampaanmaitojuustoa ja viikunaa, serranoa, cantaloupe melonia, paprikaa pimientos

Andalusialainen paella

Paahdettua ankan rintafileetä, tummaa (punaviini) kastiketta, paahdettuja kasviksia

Sahramilla maustettu paahtovanukas Grema Gatalana

Melkein pääsin unohtamaan isän kuoleman jälkeisen sotkujen selvittelyn, tosin palaverien tauoillakin piti joitain asioita hoitaa   Milloinkohan nämä isän sotkut saadaan selväksi?

Ikävää on, että minulta ja siskoltani on mennyt tosi paljon rahaa asioiden hoitamiseen mutta emme saa mitään pois, ennen kuin perunkirjoitus on valmis. Se on tosi väärin! Tulee vaan mieleen, että mistä ne kaikki rahat otetaan, jotka tähän vielä menee? Pitänee marssia pankkiin juttelemaan, jos vaikka saisi lainoista maksuvapaita kuukausia muutaman.

Eikä ole mennyt yhtään päivää, ettei jotain isään tai hänen asioihin liittyvää selvitettävää olisi tarvinnut tehdä. Tässä esimerkkejä:

-          Pankki ei suotu millään toimittamaan isän yritysten tiliotteita kirjanpitoyritykselle, jotta asioita pääsisi hoitamaan. Kirjanpitäjän olisi pitänyt mennä pankkiin johonkin hiton palaveriin ko. asiaan liittyen! Ai miksi ihmeessä, kun kaikki valtakirjat on toimitettu pankkiin? Eiväthän yritykset ole sama asia kuin isäni! Pitäähän yritysten asiat hoitaa ajallaan joka tapauksessa?!?! Vaati siskoni vihaisen soiton pankkiin, ennen kuin lupasivat toimittaa tiliotteet kirjanpitoyritykseen.

-          Pankki on hukannut virkatodistuksen, joka sinne toimitettiin kohta 3 viikkoa sitten, emmekä voi hoitaa pakollisia maksuja, koska eivät ole laittaneet meille oikeutta hoitaa asioita isän tililtä.

-          Yhden myydyn asunnon kolmas avain on hukassa? OPKK:n ihminen soittaa ja kysyy, missä se on! Mistä hitosta minä voin tietää, missä avain on! Olen KARTTULASSA, n. 350 km:n päässä!!!!! Jos avainta ei löydy, lukko sarjoitetaan uudelleen ja lasku tulee meille… Ok, ei voi mitään.

-          Saman kämpän tiskikone on rikki, pitää joko korjauttaa tai ostaa uusi. OPKK:lla eivät tienneet, että kone on rikki, tiedettiinkö me? Oliko edellinen vuokralainen ilmoittanut siitä? EI TIEDETTY, ENKÄ TIEDÄ!

Vihdoinkin kelit ovat olleet sellaisia, että on päässyt hevosen selkään ja tekemään jotain järkevää. Sunnuntaina kävin nautiskelemassa Venlan selässä. On se vaan niin mukava heppa  Kyllä murheet ja huolet unohtuvat tehokkaasti, kun vain keskittyy siihen, mitä siellä hevosen selässä tekee

Tiistaina juoksutin Lottyn ja Kiti juoksutti Capun samaan aikaan. Capuhan on ollut viimeisen viikon ihan villihevonen mutta juoksuttaessa Kiti joutuikin patistelemaan sitä ääniavuilla koko ajan. Ja Lotty kun kuuli Kitin ääniavut Capulle, otti se ihan mielettömiä pukkilaukkakohtauksia  Onneksi en ollut selässä, en nimittäin olisi ollut kauan ! No, loppua kohti Lotty rauhoittui ja toimikin oikein kivasti ja kuuliaisesti. Capu taas oli täysin unohtanut, miten laukataan!!! En ole ikinä nähnyt hevosen menevän sellaista askellajia, mitä Capu meni ja NIIN valtavalla vauhdilla, kuin joku Singer, että huhuh! Jalkoja oli suorastaan vaikea erottaa toisistaan! Olisi pitänyt saada ko. esitys videolle.

Ei viikkoakaan, ettei jotain haaveria sattuisi; kun siivoan pihattoa, nostan oviluiskat avoimen oven päälle roikkumaan pois tieltä. Viikonloppuna, kun olin siivonnut Lottyn puolen pihatosta, pudotin luiskat alas oven päältä ja ne tietysti putosivat reuna edellä suoraan minun nenään, silmien väliin. Ja ne liuskat eivät ole mitään pehmoista materiaalia! Ajattelin, että nyt kyllä menevät silmät mustaksi mutta ei mennyt, silmien väli vain sen verran turposi, että ”huoliryppy” silmien välissä sileni, ihan kuin olisin ottanut siihen vähän täyteainetta  Ja on muuten kipeä edelleen.

Joulusta, sitä fiilistä ei ole vieläkään löytynyt. Edessä on ensi viikolla vielä reissu Hyvinkäälle isän asioita hoitamaan. Tänä jouluna ei ole edes pitkää lomaa, en ole ottanut lomapäiviä ja aattokin osuu ikävästi viikonloppuun. Lahjat on onneksi hankittu muutamaa lukuun ottamatta. Tärkeimpiähän tietysti ovat Pekko-rakas mummelin mussukka ja ihana kummityttöni P-L! Ja molempien lahjat tietysti hankin ihan ensimmäisenä. Muut voi jäädä vaikka ilman

Paras joululahja, jonka voisin saada on se, että saisimme nämä isän sotkut mahdollisimman nopeasti järjestykseen ja turhat stressit pois. Ja minulla olisi aikaa ja energiaa puuhata hevosten ja koirien kanssa…

Ja jos vihdoin olisi aikaa ja energiaa tehdä olohuone loppuun; mm purkaa levyt seinistä, että vanha hirsiseinä tulisi näkyviin, ”täyttää” turha oviaukko jollain mukavalla… en tiedä vielä millä jne.

Taitaa olla aika turha toive, aina tuota aikaa tuntuu olevan aivan liian vähän…

…mutta joulu-fiilis on totaalisesti kateissa.

Alkaa olla sellainen tunne, että taivas tippuu niskaan tai jotain vastaavaa, liika tuntuu olevan liikaa.

Vain vajaa viikko siitä, kun tulin Hyvinkäältä kotiin, sairastui Venla ähkyyn. Onneksi kotona oli kipulääkettä vielä 1 annos jäljellä, jonka sille annoin heti perjantaiaamuna, päivän kävelyttelin ja yön torkuin tallissa välillä kävelyttäen ja hieroen. Noin klo 04 alkoi tilanne paranemaan sen verran, että uskalsin lähteä sohvalle pariksi tunniksi nukkumaan ja aamutalliin mennessä Venla olikin ihan ok kunnossa.

Se oli kyllä vielä pari päivää vähän hapan eikä oikein oma itsensä mutta nyt asiat näyttäisi olevan kunnossa. Aloitin maanantaina uuden psyllium-kuurin sekä Venlalle että Lottylle, toivon mukaan edes osa hiekoista lähtee sillä liikkeelle.

Annu ja Venla Lauran tunnilla 30.10.2011

Allanillekin aloitin kuurin, ekalla kerrallahan se söi vain yhden annoksen ja oli mieluummin nälässä kuin söi (mikä shettis!!!!), tällä kertaa on syönyt kiltisti psylliumliisterinsä joka ilta =) Mahtaako se auttaa, kun olen sotkenut liisterin melassisiirappi-veteen?

Tilasin netin kautta (Suomesta) eQ Psylliumia 3 kg:n pöntön jo ennen Hyvinkäälle lähtöä. Paketti oli tullut, kun tulin kotiin ja kävin sen hakemassa. ajatuksena siis oli jo aikaisemmin antaa Lottylle toinen kuuri ja totesin, että tulisi edullisemmaksi ostaa kerralla tuo 3 kg kuin niitä 900 g:n purkkeja. Maanantaina avasin paketin ja siellä olikin 5 kg:n purkki ”tavallista” psylliumia. Pakkauslistassa kuitenkin luki 3 kg eQ Psyllium. Ei tämäkään siis onnistunut!!! Onneksi saan ”oikean” psylliumin tilanne eikä minun tarvitse edes lähettää tuota 5 kg:n purkkia takaisin, eli jos joku tarvitsee, mulla olisi myytävänä 5 kg psylliumia kohtuu hintaan.

Rouva-S ja Bonessa Lauran tunnilla 30.10.2011

Olenkohan kertonut, kuinka olen joutunut EU-viranomaisten silmätikuksi, kaiken muun lisäksi?

No, kesällähän meille tehtiin tarkistuskäynti ja kaikki oli ok myös heidän mielestään, omasta mielestä tietysti kaikki on kunnossa

Seuraavaksi tuli selvityspyyntö hevosista ja niiden lannankäsittelystä, lantalasta jne.

Nyt sitten ELY-keskus tarvitsee selvityksiä tämän vuoden toimenpiteistä, suunnitelmista ym.  Kaikki tiedothan minulla on ylhäällä, mitä noille pelloille on tehty ja milloin, eihän siinä ole ongelmaa mutta nyt kun kaikki pitää olla virallisesti jollain lomakkeilla ylhäällä, fosfori- ja typpi-lannoituksien määrät/arvot/ym. pitää olla laskettuna jne.  Ei ole ihan helppoa, ei! Onneksi sain hyviä neuvoja ja erittäin hyvän pohjan, joka on tehty Exceliin ja yksi ihminen lupasi vielä tarkistaa, että tiedot ovat oikein täytetty.

Tähän papereiden selvittelyyn on mennyt tunti tolkulla aikaa, ihan kuin ylimääräistä aikaa olisi muutenkaan hirveästi.

Olipas lohduttavaa kuulla maaseutuviraston ihmisen sanovan, että koska hevostiloja on niin vähän ja määrätty prosenttiosuus pitää kuitenkin tarkistaa vuosittain, voin varautua siihen, että meille tarkistuksia tehdään USEIN! KIITOS TÄSTÄ!

Kuulin myös, että on joku sääntö, että määrätylle määrälle tarkastettuja tiloja PITÄÄ antaa sanktioita, vaikka kaikilla olisi 100 %:sen täydelliset paperit/pellot/ym. Eli arvatahan saattaa, kenelle sellaiset sanktiot on tulossa… tällä tuurilla!

Joka ikinen päivä olen hoitanut jotain isäni asioita; ei ole helppoa lopettaa puhelin/nettitikkuliittymiä… Ensin kieltäytyivät lopettamisesta täysin, koska ko. liittymät ovat määräaikaisia mutta loputa sitten onnistui, kun lakimies(nainen) otti sinne yhteyttä. Vielä olisi toisen operaattorin liittymiä lopetettava, itse olen ollut asiasta jo sinne päin yhteydessä, operaattori ei vaan ota minuun päin yhteyttä asian etenemisen suhteen.

Isän yritysten kirjanpitojen ulos saaminen kirjanpito-ohjelmasta, siinäpä taas uusi ongelma. Neuvojen mukaan tein, mutta kyselee käyttäjätunnusta ja salasanaa, eli eipä vaan onnistunut. Uudet kysymykset ko. ohjelman myyjälle ja uusia neuvoja taas saatu, vielä en ole kokeillut, onnistuuko vai ei.

Emme ole valitettavasti saaneet vuokralaista ulos isän talosta  Saas nähdä, mitä talosta ja irtaimistosta on jäljellä, kun vihdoin tulee se päivä, kun hän ovesta viimeisen kerran ulos astuu. Onneksi osan huoneiden ovista saa lukkoon ja ne on tietysti lukittukin ja siskoni hoiti niin, että 2 alakerran ulko-ovea sarjoitettiin erilleen etuoven ulko-ovesta, eikä vuokralaisella ole avainta ko. oviin. tämä ainakin vähän rajoittaa irtaimiston uloskantamista, koska ko. tyypillä on mahdollisuus kulkea sisään ja ulos vain etuoven kautta ja siellä on nauhoittava kameravalvonta. Eihän siinä, jos vuokralainen olisi ns. normaali ihminen mutta kun hän ei ole…. Oikeasti!

Tällä hetkellä tuntemukset isääni kohtaan ovat vain viha ja raivo. Miten voi olla, että täydellä järjellä ja vielä terävällä sellaisella, varustettu ihminen menee niin sekaisin ja järjettömäksi, ettei ole voinut hoitaa asioita kuntoon ja tehnyt aivan käsittämättömiä ratkaisuja asioiden suhteen? Miksi hän ei ole voinut pitää huolta itsestään ja asioistaan? Koska jos olisi pitänyt huolta itsestään myös tämän viimeisen ½-1 vuoden aikana, hän ei olisi a) kuollut ja b) homma olisi HÄNEN hanskassaan!!!  Nyt minulla ja siskollani on yksi iso SOTKU, jota yritämme selvittää. Eikä riitä, että meillä on apuna 1 lakimies hoitamassa perunkirjoitusta ym. asioita vaan näyttää siltä, että tarvitsemme toisenkin lakimiehen, joka hoitaa sitten näitä muita asioita.

Ja mitä tämä kaikki tulee maksamaan? Nyt jo on mennyt rahaa sekä minulta että siskoltani ihan riittävästi eikä ole mitään käsitystä, milloin saisimme edes omiamme pois ”perikunnalta”. Saati sitten lakimiesten laskut ym.

Olen myös miettinyt, olemmeko kohta 2 talon loukussa, sekä minä että siskoni? Kun maailman ja Suomen taloustilanne on mikä on, kuka haluaa tuollaisen talon ostaa (sitten aikanaan, kun sen voi myydä)? Sehän on hieno ja valtava, omalla tontilla keskellä kaupunkia, eikä ole mitään järkeä myydä sitä alennuksella….

Nukkumisesta ei meinaa tulla enää yhtään mitään. Ensin en saa unta ja jos saankin unen päästä kiinni jossain vaiheessa, herään muutaman tunnin päästä, kaikki tämä paska alkaa kieppumaan mielessä, enkä enää saa unta uudelleen. Väsyttäisi mutta paska-ajatukset eivät pysy poissa päästä. Pakko oli käydä pyytämässä lääkäriltä nukahtamislääkeresepti (+ lääke apteekista!), että edes joku yö saa nukuttua. Mutta ne yöt, jolloin en lääkettä ota, on yhtä helvetillistä asioiden mielessä pyörittelemistä. Ihan huippua olisi, kun pystyisi kääntämään katkaisimesta ajatukset päälle ja pois

Ihana elämänkumppanini, fibro, on aktivoitunut, tietysti myös, rajusti! On tosi ”nautinnollista” elää joka päivä tunteessa, että kuume on nousussa, jokaista lihasta ja niveltä särkee, silmiä kirveltää, kasvoihin koskee ja päätä särkee.

Toinen elämän kumppanini, masennus, josta en ole enää vuosiin pahasti kärsinyt, nostelee myös päätään vahvasti. Ihmekös tuo, kaiken tämän jälkeen, mitä tässä on viime aikoina sattunut. On jännä juttu, että vaikka kuinka tietoisesti asiaa vastaan yrittää taistella, huomaa, ettei siitä ole mitään apua. Mieli/sielu/sisin, mikä sitten onkin, liukuu persmäkeä alas ja alas ja vaan alemmas…

Läheiset tuntuvat olevan minusta nyt enemmän huolissaan kuin mitä itse olen =) Ehkä olen kuin kuka tahansa, joka on jotenkin mielenvikainen; tuntee itsensä terveeksi ja muita sairaiksi tai ainakin epäluuloisiksi ja ylihuolehtiviksi

Mutta totta on, että päällimmäisenä ajatuksena itselläni on koko ajan - Kunpa pääsisin nukkumaan! Kunpa voisin nukkua vaikka 24 tuntia putkeen ilman velvollisuuksia, ilman yhtään ajatusta hoidettavista asioista, ilman yhtään AJATUSTA!

Ja tästä tuleekin mieleeni, että meillä oli tallissa TULVA! Capun uusi vesikuppi oli torstai-perjantai välisenä yönä vuotanut niin paljon, että koko talli lainehti. Venla ja Capu raukat seisoivat koppien perimmäisissä nurkissa, jossa oli vielä kuivaa. Onneksi Kiti tuli avukseni siivoamaan sotkua illalla. Tein myös vesikupin mekanismiin sellaisen ”kondomin” verkkokankaasta, ettei automaattiin pääse roskia ja heinänpätkiä jumittamaan sitä. Katsotaan nyt, miten se toimii, ainakin ensimmäisen yön aikana oli toiminut, eli talli on kuivumaan päin

Kun on ensi kevät, toivon voivani päivittää blogiin jotain mukavaakin, nythän tämä elämä ei tunnu olevan muuta kuin valittamista…

Itse asiassa on minulla yksi positiivinen asiakin kerrottavana; ”siskopuolelleni” syntyi ensimmäinen vauva! Onnea ja halauksia Englantiin S:lle, K:lle sekä ihan tuoreelle poikavauvalle

Loppun kuitenkin kuvia meidän ihanaisista tytöistä

Loli ottaa rennosti 6.12.2011

Kuten myös Sani 9.12.2011

ja tyttärensä Kepa 9.1.2011